SPINNUN PAUHU

25Pe 11 2011   Spinaakkeri pauhaa, se takaa mielen rauhaa.

Lähtöpäivän sääennusteen mukaan Azoreiden korkeapaine laskeutuu alaspäin ja meistä pohjoisessa on voimakas matalapaine liikkumassa itään, minkä johdosta teimme päätöksen leikata itäiseen reunaan Kolumbuksen viitoittamalle tielle. Siellä tuulten piti olla voimakkaampia, kun taas länteen ja hieman pohjoiseen oli syntymässä muutaman vuorokauden heikkotuulinen alue. Tästä seurauksena putosimme tulosluettelossa alaspäin, mutta luultavasti kokonaisuuden kannalta taktiikkamme puree ja tulosta alkaa syntyä hetken päästä.

Nyt viikon loppupuolella olemme päässeet kiinni itäisen reunan tuuliin ja kiidämme spinaakkerin vauhdittamana kohti määränpäätä. Vielä oli tehtävä suunnitelma miten etelästä lähdemme hakemaan voimakkaita itätuulia, joiden kyydissä menemme aina maaliin asti. Blogia kirjoitettaessa spinnu on ollut yhtä mittaa ylhäällä 60h. On aika mahtavaa surffailla spinnulla yli 13kn vauhteja pilkkopimeässä 25kn puuskissa, tosin se vaatii 2hlö:n vahdeilta melkoista keskittymiskykyä aaltojen suunnan ja puuskien suunnan vaihdellessa välillä 40 astettakin. Vanha sanonta ”myötätuuli purjehdus ilman spinaakkeria on, kun joisi alkoholitonta olutta” pitänee edelleen kutinsa.

Tuuli pysyi kohden iltaa sopivan rauhallisena (alle 25kn) ja päätimme aiemmista ajatuksista luopuen jatkaa spinnulla yön läpi saavuttaaksemme kilpailijoitamme. Anssi ja Jussi saivat yöllä noin klo 04.00 UTC-1 tähtäimeensä perävalon ja siitä alkoi melkoinen ajojahti. Yö meni jo rutiinimaisesti spinnu ylhäällä kokoajan  edessä näkyvää perävaloa saavuttaessa. Aamulla noin klo 10.00 saimme reippaan sadekuuron ja tästä riemastuneena Jussi riensi ulos munapyykille (suihkuun).

Ajaessamme takaa vielä tuota nimetöntä venettä huomasimme jälleen ylittäneemme aikavyöhykkeen ja siirsimme kelloja taaksepäin, eli tällä hetkellä elämme aikaa UTC-2. Noin 12.00 saavutimme pitkän jaakauksen jälkeen edellä menneen aluksen ja totesimme sen olevan englantilainen Brizo (Discover 55). Luonnollisesti kävimme luuvartin puolella näyttämässä kilpailunumeroamme, Suomen lippua ja jätimme Brizon vanaveteemme. Kalle loihti meille ohituskaljojen sijaan loistavat ohitus Cuba Libret  (pieni pelko, että tällä ohittelumäärällä oluet loppuvat kesken).

On ollut melkoinen yllätys miten hyvin Lucky Lady kestää tuulta. Tuntuu, ettei veneessä tule reivauskynnys vastaan, vaikka tuulta olisi miten paljon. 30kn tuulessa vene on täysin hallittavissa täysin purjein ajettaessa ja oikeastaan paranee vaan mitä enemmän tuulee. Rytisee, natisee, paukkuu ja G-voimat tuottavat nukkumiseen omat haasteensa, mutta koirat haukkuu ja karavaani kulkee.

Eniten miehistön keskuudessa on keskustelua herättänyt ARC:n antamat mittaluvut, jotka tuntuvat suosivan erityisesti Swaneja. Meidän pitää voittaa reilusti kaikki luokkamme veneet (pois lukien toinen Dufour 385, jota emme pidä edes kilpailijana koska se seilaa ikuisuuden takanamme) , koska meillä on korkein tasoitusluku. Pienemmällä kertoimella seilaa mm Contest 48CS, johdossa oleva Swan 48, Swan 44, Bowman 48 sekä Island Packet 485. Mutta me emme siitä lannistu, Lucky Ladya on ajettu niin kovaa kuin mahdollista ja maalissa näemme mihin se riittää. Tällä hetkellä nousemme sija sijalta toivoen, ettei pitkä leikkauksemme itään kostaudu meille. 800mpk taittui aikaan 105h, eli meidän keskinopeus on runkonopeutemme minkä on mahdollistanut pitkät surffit spinnulla.

Miehistö on täydessä iskussa, alkumatkan rapeiden kelien aiheuttamat univelat alkavat olla kuitatut. On ollut hienoa saada sähköposteja ja tekstiviestejä sijoituksistamme ja paikastamme muihin veneisiin nähden, koska te siellä olette siitä paljon paremmin perillä kuin me, kiitos siitä.

-Tuntematon merimies-