SAKSALAINEN JALKAHIKI

29ti 11 2011  Blogipimentoko?

Olette varmaan luulleet, että cubalibret vissiin olivat menneet päähän kun edellisessä kirjoituksessa oli tiistain päivämäärä jäänyt uupumaan. Meiltä ei kuitenkaan päivät ole vielä hävinneet (Kalle ottaa säännöllisesti aamulääkkeensä joka aamu ja ilmoittaa viikonpäivän - joulukalenteria meillä vielä ei ole)  vaikka vauhti onkin sen verran kovaa ettei kaikkea voi aina muistaa eikä ehdi tehdä.

 

30ke 11 2011 Kilpakumppanien blogikirjoitusta ja genaakkerikokeiluja

Yö rallateltiin genaakkeri spiirattuna. Lämpötila on nousemassa sietämättömäksi ja yöllä, kun  sade tuli poikien ajovuorolla kaikki ikkunat ja luukut jouduttiin sulkemaan nousi kajuutoissa trooppisen lämpö ja ne valtasi tukahduttava ilmanala (veden lämpötila kolmekymmentä astetta). Kalle hakeutui skanssiin nukkumaan ja tehdessään sohvalle sijaa hän tunsi jotain kylkensä alla. Banaani oli luulatavasti pudonnut pöydän päällä olevista verkoista. Tarkempi tutkailu ilman silmälaseja osoittikin muodon olevan banaanin, mutta sillä oli kalainen haju. Niin sai lentokala elämänsä viimeisen liidon. Koira-ajovuorossa ollut Anssi korjasi sen pois jalkansa alta mennessään aamutoimille.

Jo illalla arvuuttelimme koska napsahtaa ja klo 0515 se tapahtui, skuutti paukahti poikki, tasaisessa vedossa. Seppo ja Kalle vahtivuorossa huusivat vapaavuorolaiset kannelle ja niinhän se genaakkerin sukka oli salamana vedetty alas ja skuutti solmittu uudelleen. Meno jatkui entiseen malliin kohtuullisen kevyessä kelissä. Vapaavuorolaiset menivät takaisin nukkumaan ja saivat palkinnoksi nukkua hieman pidempään.

Vahdinvaihdon yhteydessä mietimme vaihtoehtojamme. Meno tuntui tahmealta ja vene rullasi epämiellyttävästi, kuinka saisimme parhaimmat vauhdit päivällä. Kokeilemalla asiat yleensä selviää ja nyt päädyimme yrittämään leikkaamista pohjoiseen genaakkeri vedossa. Genaakkerin sukka siis alas, säälittävä jiippi mutta samalla tuli tarkistettua että molemmat skuutit olivat edelleen iskussa. Kokeilu jäi melko lyhyeksi, tosin siinäkin ehdittiin kerran vetää taas sukkaa alas kun molemmat skuutit irtosivat purjeesta. Tämä on omituista ja siitä syystä vaihdoimme pikalukot. Päädyimme taas spiiraamaan genaakkeria ja homma jatkui nyt mukavammin. Tämä kokeilu maksoi meille ehkä muutaman merimailin, mutta opetti ja vahvisti taas sen käsityksen, että suoraan kohteeseen menemällä VMG on meillä paras, jopa ilman spinnua.

Aamupäivä oli rauhallista kyytiä, mutta puolenpäivän jälkeen tuuli yltyi ja pulkka sai taas vauhtia. Nyt, illan jo hämärtyessä, vauhtia on 8- 10kn ja vene vaatii aktiivista ajoa, sillä helmi ei jaksa isossa aallokossa ohjailla ilman kiemurtelua ja genaakkerin kaatumista. Tuuli nyt auringon laskettua 20-25kn ja vaatii huolellisuutta ajossa, jotta homma pysyy hanskassa. Tämä on kuitenkin ainoa tapa saada sitä kaulaa Dantesiin, joka 2000 (UTC) raportin mukaan on päivällä meitä hieman saavuttanut ja nyt vain 3,3nM jäljessä- Ei onneksi enää näköpiirissä kuitenkaan.

Päivällä viihdytimme itseämme lueskelemalla pahimman kilpakumppanimme Dantesin blogia. Ilmeisesti kyseessä on ammattikippari ja chartermiehistö. Kehuskelivat, etteivät ole käyttäneet laisinkaan autopilottia. Toisaalta eivät myöskään (ilmeisesti) ole saaneet virvokkeitakaan nauttiakseen, toisin kun meidän veneessä. Saksalaiset kirjoittivat myös juttuja ”löysä muna toisessa kädessä ja jalkahiki haisee” ja siitä kuinka ilmeisesti saksalaiset tuoksut kulkevatkin vastatuuleen.  

Nautittuamme Sepon tekemän maukkaan KeskiAtlantin lihahöystöspatakeiton olemme taas valmiit tekemään väliä tuohon saksalaisten seilaamaan suomalaisvalmisteiseen Joutseneen.

Ps. Olemme kirnanneet (suostutelleet saamaan) kippariltamme lupaa harsia tuo siipirikko spinnu edes kevyen kelin pallokkaaksi (pelkäämme lauantain keliä). Taitoa löytyy, sillä onhan Jussi nähnyt äitinsä tekevän melkein mitä vaan vaatteista kodintekstiileihin ja Kallen sisko ja anoppi ovat käsityön lehtoreita, lisäksi vaimo tilkkutyöekspertti. Näillähän perimätaidoilla me helpollakin korjaamme 30 saumametriä spinnun liikkiä.