JUHLIEN JÄLKEEN EI ENÄÄ SPINNUTEIPPAILUA

28ma 11 2011  Puolimatkan skumppa

 1720 trip 1471                             Ihmettelimme iltapäivällä edelleenkin miksei leveäperäinen pulkkamme kulje vauhtia, johon olimme jo tottuneet ensimmäisinä päivinä. Näistä murheista huolimatta saimme iltapäivän aikana kuulla, että olimme lähempänä maalia kuin luokkamme ykkönen Dantes. Kippari valmisteli ennen pimeää aterian, jolla saatoimme nauttia puolenvälin ylityksen kuoharit. Kallen peukku ei pitänyt purkautumisintoista, kun tilanteesta piti saada itselaukaistu valokuva (vai mikä se on nykyjään). Korkki poksahti taivaan tuuliin jo enne perätuhdon poseraamista. Juhlaillallinen oli todella maukas, vaikka Seppo oli marinoinut lihat vain soijalla. Puolentoista tunnin juhlinnan jälkeen päätimme skuutata spinaakkerin ”cruising asentoon ”. Kukaan ei motivoituneena asettanut kyseenalaiseksi, ettemmekö jatkaisi nyt jo karkumatkaa nimenomaan spinnulla. Siispä päästimme pallokkaan puomia eteen ja säädimme punaisella (molemmat ovat punaisia) leenskuutilla purjeen vetäväksi. Spinnu kiitti, antoi tuulen virrata pitkin kuitujaan antaen kaiken voimansa ja lähti kiidättämään meitä kaksi solmua paremmalla vauhdilla, kuin koko päivänä. Käsijarru löytyi liian avoimeksi skuutatusta spinnusta. sitä ei ole leikattu ihan tämän veneen mittoihin ja siitä johtuen puomia ei juuri kannata skuutata yli 55 asteen.  Jussin ja Anssin ajovuoro oli alkanut kuudelta ja vetäydyin kipparin kanssa skanssiin nauttimaan vielä cubalibret, kuunnellen hihuhei huutoja, kun päivän surffi -ennätyksiä syntyi turhautuneen ajopäivän päätteeksi. Painuimme nukkumaan pariksi tunniksi kahdeksalta.  Ja tästä jatkaa -Tuntematon merimies, Anssi, joka oli tapahtumahetkellä ylhäällä.

28ma 11 2011  Ei enää spinnun teippailua

Kun käsijarru löydettiin ja saatiin taas kylpyamme lentämään, oli mieli korkealla. Puoliväli oli saavutettu, Dantes ohitettu ja pulkka kulki, kulki uskomatonta kyytiä. Kallella oli vaikeuksia nukkua kun kannelta kuului pelon sekaista naurua. Tuulta oli melko tasainen 25kn ja aallot surffailulle mitä parhaimmat. Sovimme Jussin kanssa, että ajetaan 15min ruorivuoroja, ettei tule broacheja ja saadaan laitteesta kaikki irti pilkkopimeässä.

(Noin) 20.05 oltiin juuri Jussin kanssa vaihtamassa ajovuoroa kun pahin pelko kävi toteen ja kovia kokenut spinnumme yksinkertaisesti räjähti täydestä vedosta. Äijät ylös huuto, eikä siinä itku auttanut, oli sännättävä keulakannelle selvittämään tilannetta. Alkuun oli tunne, että falli oli katkennut, kun punavalkoinen spinnu lainehti aalloilla. repimään spinnun riekaleita takaisin veneeseen Jussin jäädessä ohjaamaan venettä. Vapaa vahdin riennettyä kannelle ja Jussin tultua avuksi saimme spinnun (tai sen mitä siitä jäljellä oli) keulaluukusta sisään. Spiirasimme genoan ruotsalaiseen asentoon ja päätimme edetä yön yli niin ja tutkia aamulla vahinkoja. Yöllä vielä neljän maissa puomin läpimenevä genoan  skuutti pamahti jälleen poikki ja saimme taas hieman toimintaa keulakannella.

Aamuvahdin herättyä 06.00 päätimme nostaa genaakkerin spiirattuna puomilla, toisella puolella osittainen genoa ja täysi isopurje. Totesimme, että spinnu on revennyt molemmista liikeistään alhaalta ylös asti, emmekä saa sitä kuntoon vaikka neuloisimme yötä päivää. Hetken genaakkeria viriteltyämme totesimme, ettei se ole tähän veneeseen tarkoitettu etuliikin ollessa 1,5m liian lyhyt. Ongelmaksi muodostuu, että joudumme tällä purjeyhdistelmällä ajamaan tuulikulmaa viiden asteen tarkkuudella, jotta purjeessa pysyy veto eikä vene ala rullata niin, että isopurjeen puomi ja spinnupuomi käyvät vuoron perään vedessä.. siinä on omat haasteensa isossa swellissä ja vaihtelevassa tuulessa.

Spinnun menettäminen on kilpailun kannalta aika kohtalokas asia. Päivän mittaa asiaa seurattuamme häviämme nopeudessa noin 1kn (24nm/vrk) ilman spinnua. Saksalaisen Dantesin voittaminen ilman pallokasta saattaa muodostua melkoiseksi haasteeksi, ihan niin kuin se ei sitä jo valmiiksi olisi ollut. Dantes on selkeästi ottanut taktiikakseen seurata meitä ja koettaa pysyä perässä. Yöllä kilpakumppani jiippasi peräämme ja koko yön näimme ajovalot perässämme. Päivän mittaan saimme kuitenkin karistettua Dantesin näkyvistä muutaman rankemman sadekuuron turvin. Sovimme, että se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun kyseisen veneen näemme ennen maalia. Vuorokauden kuluttua olemme paljon viisaampia siitä mihin rahkeemme riittävät tällä purjesetillä.

Miehistö on kaikista takaiskusta toipunut ja alkanut virittelä uusia suunnitelmia potin korjaamiseksi. Matka on sujunut muuten hyvin, kelit ovat olleet mitä parhaimmat, ruoka erittäin maukasta, rommikaan ei ole ollut yhtään hassumpaa ja 10 vrk samassa yksiössä asuneiden miesten huumori alkaa kukoistaa

Koirat haukkuu ja karavaani kulkee, toteaa -Tuntematon Anssi-