93 TUNNIN SPINNUTTELUN JÄLKEEN

27su 11 2011  HUOLTO- JA KORJAUSTÖITÄ

Yö sujui jo totuttuun tapaan spinnutellessa mukavaa kyytiä. Tosin tuuli (10-18kts) olisi saanut olla voimakkaampaa, nopeutta olisi siis saanut olla enemmän. Puoli viideltä VHF antoi häytyksen, Kalle nousi kiltisti, kävi pesemässä hampaansa ja otti aamulääkkeensä ja oli juuri menossa vahtiin, kun pojat toppuuttelivat, että menehän vielä tunniksi nukkumaan.  Toisin vain kävi. Juuri ennen Anssin ja Jussin rottavuoron (02-06) loppua aamuhämärässä paukahti spinnun puomilta köysi poikki ja purje luonnollisesti lähti holtittomasti pyörimään. Tuplaskuutti oli laitettu knaapille kiinni, joten sen ollessa vedossa sitä ei auki saatu helpolla ja kohtahan olikin jo push up-rintsikat taas valmiina (voittaa kiinalaisen broachin). Vapaavuorolaiset huudettiin kannelle n. klo 5.30 ja alkoi tilanteen korjaaminen. Jotta spinnun saisi rintsikoilta irti, tehtiin jiippi, jossa isopurjeen levanki räsähti irti. Oli siis tilanne taas päällä. Onneksi päivä valkeni tässä hässäkässä ja kun noin tunnin jälkeen olimme saaneet homman taas kuosiin, spinnun alas ja ison levangin kuntoon, oli pieni hiki, lämpöä muutenkin jo kolmenkymmenen tienoilla.

Purjehdus jatkui tämän jälkeen hetken genoalla mutta pian avuksi otettiin spiirattuna myös genaakkeri. Nopeus olikin kohdallaan ja suunta noin kymmenen astetta maalia alemmas. 93 tuntia oli spinaakkeri siis ylhäällä yhtä mittaa, yhdellä halssilla. Moneen otteeseen ennen purjehdusta olemme keskustelleet nahkaisten skuutti- ja falliköysien suojista kulutukselle alttiimmissa paikoissa, tämä jäi kuitenkin tekemättä ja tässä on tulos. Spinnupuomin läpi kulkeva gaija oli siis kulunut melkein neljässä vuorokaudessa poikki, vaikka suurempaa rasitusta ei näennäisesti ollutkaan. Myös spinnun falli oli lähes poikki, eli se olisi ollut seuraavana vuorossa. Levanki irtosi jiipissä vaunustaan, siitä oli iso Harkenin sakkeli yksinkertaisesti vääntynyt auki. Tämänkin asian varmistamisesta puhuimme ennen lähtöä mutta sekin jäi tekemättä.

Tänään ei ehkä opittu uutta, mutta hyviä muistutuksia kyllä tuli. Spinnun skuutit aina auki, vaikka veneen tapa olisi mikä. Valtamerellä ja pitkiä legejä purjehdittaessa kannattaa ne rasitukselle alttiit kohdat suojata hyvin, vaikkapa nahalla. Kaikki sakkelit kannattaisi varmistaa, vaikkapa vain nippusiteellä, jotta tapit eivät pääse helpolla irtoamaan.

Purjehdimme siis iltapäivään asti genoan ja genaakkerin vauhdittamina (iso luonnollisesti myös) suurin piirtein kohti maalia. Meno oli leppoisaa ja miehistö peseytyikin kannella. Iltapäivällä keskustelimme pitkään reitinvalinnasta ja siitä millä purjeilla päästään parhaimpaan tulokseen. Olimme aamupäivällä saanet ilouutisen, että olemme omassa luokassamme 2. sijalla ja kokonaistilanteessa 26. Swan 48 Dantesin päänahka siis vielä haussa. Kippari teki oikean päätöksen, spinnun tarkastuksen sekä vain pienen teippauksen ja iltapäivä kahvien jälkeen se nostettiin taas ylös, tällä kertaa toiselle halssille. olimme taas vedossa.

Spinnun noston jälkeen alkoivat kippari ja Kalle puhdistaa nostinvinssejä kun veneen vauhti saatiin taas 8-10 solmun välille. Tällä hetkellä Kalle tekee illallista auringon juuri laskettua taivaanrannan taakse. Transas (plotterimme) näyttää suunnan olevan edelleen kohti maalia ja nopeus surffeissa yli kymmentä solmua, vapise Dantes! ETA olisi tällä nopeudella n. 200 tuntia, matkaa jäljellä 1655 merimailia.

ps. Oli pikkasen tulinen illallinen, chiliä hieman reilusti. Hiki tuli takaisin!

pss. Viimehetken tiedon mukaan olemme omassa luokassa 2. ja kokonaiskilvassa 24.