PAAHTAVA KUUMUUS

25la 11 2011 Normi päivä

Yö sujui jo totutusti spinnutellessa. Jo 77. tunti samalla halssilla on menossa tätä kirjoittaessa. Ei tässä siis jiippailusta ainakaan ole opittu. Alkaa jo jännittää se mahdollisesti ainoa jäljellä oleva jiippi, kuinka siinä onnistutaan. Klo 0013 (5vrk 13h 13min) tuli lokin mukaan täyteen tonni. Se tarkoittaa siis 7,52 solmun keskinopeutta joka on solmun parempi kuin alkuperäisessä suunnitelmassamme. Tuuli oli edelleen hieman heikkoa, 10-20kts, ainakin se tuntuu heikolta. Eilisen ohituksen jälkeen emme ole nähneet edes valoja yössä, seuranamme ovat olleet ainoastaan lentokalat. Onneksi saamme kotisuomesta sähköpostilla tilanneraportteja, ne kertovat meillä menevän hyvin, tosin kaikkemmehan sen eteen teemmekin, ympärivuorokauden. Jokaisesta viestistä tunnutaan saavan uutta voimaa ja pientä lisäpuristusta. Aamun tietojen mukaan olemme divisioonamme kolmantena ja kaikki kärkiveneet melko lähekkäin, meillä vain muita parempi VMG, eli nopeus maalilinjaa kohti. Kokonaistilanteessa olemme viimeisimpien tietojen perusteella sijalla 31.

Anssin ja Jussin aloittaessa aamuvuoronsa klo 06, lähti välittömästi Rapala veteen varman kalansaalin toivossa. Nopeutemme vaihteli odotellessamme kalan nappaamista 5-8 solmun välillä, täällä sen on hyvä uistelunopeus. Kahdeksan maissa, kun Kalle juuri oli nukahtamaisillaan, alkoi räikkä laulaa ja siinä samassa veneen nopeus nousi yli yhdeksään solmuun. Vapaavuorolaisetkin tulivat kannelle ihmettelemään kalan väsytystä joka jo tietyssä vaiheessa tuntui onnistuneen, kunnes viimeisillä voimillaan saalis riuhtaisi niin, ettei siima meinannut riittää ja jarrua lisätessä oli siima poikki taas ja saalis menetetty. Onneksi tuosta saalista saatiin kuitenkin kuva (tosin kaukaa ja hieman epäselvä), ihan miehekkäältä vonkaleeltahan se vaikutti (Dolphin fish?). Kaksi Las Palmasista ostettua viehettä on siis jo menetetty ja perukkeet ovat loppuneet. Onneksi kätevinä miehinä teimme oman perukkeen dyneemasta, toivottavasti se toimii, eikä säikytä kaloja. Yksi kunnon syöttikin on vielä jäljellä. Kalastuksen jätämme toistaiseksi kunnes kisa on ohi tai olemme sellaisessa johdossa muihin nähden, ettei pieni hidastelu haittaa. Myöskään spinnutellessa emme enää kalasta=).

Nyt alkaa kuumuus olla ongelma. Jo yhdeksän aikaan aamulla tuntui kuumuus polttavalta ja yöllä pärjäsi jo t-paidalla ja shortseilla. Myös merivesi alkaa olla 29 asteista, joten vilvoittavista suolakylvyistäkään ei todennäköisesti olisi juuri apua. Ei siihen tosin ole mahdollisuuttakaan kun kovaa pitää ajaa kaiken aikaa. Biminikin otettiin pienistä vastaväitteistä ja piruilusta huolimatta hetkeksi käyttöön, varjo sentään hieman helpottaa oloa kuumuudessa. Biminin suuri ongelma on se, ettei sen alla ohjaillessa näe laisinkaan purjeita, varsinkin spinnulla ajettaessa se aiheuttaa pientä ongelmaa. Todellisuudessa tuo tietää, että aluksemme on pelkkä matkustamo. Onneksi aurinko on taivaalla vain vajaa 12 tuntia, tähän on vain totuttava.

Iltapäivävuoro alkoi purjehduksemme ensimmäisellä lounaalla, tähän asti sitä ei vain ole ehditty (eilisessä kelissä ehkä voi käyttää sanaa viitsitty) valmistaa. Jussin valmistama Pasta Carbonara sai osakseen aluksi ehkä pientä epäluuloa mutta upposi miehistöön viimeistä nuolaisua myöten. Ei voi ruuanlaitossa epäonnistua jos materiaalina ovat pasta, pekoni, sipuli, valkosipuli ja kerma!

Iltapäivän puolella aurinko onneksi on suurimmaksi osaksi purjeiden takana piilossa kun länteen päin ollaan menossa, tuulikin tuntuu hieman yltyneen. Alkaa vaikuttaa siltä, että olemme saavuttaneet pasaatituulten alueen ja pitää alkaa miettiä taktiikkaa loppuun saakka. Periaatteessa tuuli on täysmyötäistä loppumatkan mutta sehän ei ole hyvä, täytyy miettiä miten leikataan jotta VMG pysyy mahdollisimman kovana. Eilen illalla laskeskelimme taas näitä ihmeellisiä tasoituksia, jotka tarkoittavat että meidän pitäisi voittaa yli kymmenen jalkaa pidempi Swan 10 tunnilla. No ei me sitä itketä, me tehdään se!

Lauantain toivotukset lukijoillemme, me olemme lauantaisaunassa kokopäivän! Onneksi virvokkeitakin on vielä jäljellä.

Ps. Anssin ja Kallen mielestä paras bimini on spinnu ainakin nyt kolmelta iltapäivällä ajettaessa suuntaan 240 astetta.