Itsenäisyyspäivä sujui kelien puolesta leppoisissa merkeissä, miehistö
toki vähän turhautui jälleen kerran turhan kevyeen keliin. Ei ole
tainnut olla näin keveitä tuulia ylityksellä koskaan. Vor Saari on
nähnyt märkiä(hiki) päiväunia ilmastoidusta hotellihuoneesta ja
viimeistään nyt ajatukset ovat maalilinjan leikkaamisessa. Dinnerin
valmistuksen aikaan tehtiin veneen uusi lämpöennätys 41,5 astetta joka
alkaa pikkuhiljaa olemaan riittävästi. Päivisin on melko toivotonta
nukkua lämpötilan vuoksi ja öisin täytyy ajaa venettä kieli keskellä
suuta. Dinnerin valmistuessa jollamestari Vane-Tempest huomasi Brommerin
light-luomuksen tikkausten pettäneen vaakasaumasta, joten vaihdetiin
nopeasti valtameripelti taivaalle. Ilmeisesti parisataa tuntia
uv-säteilyä alkaa riittämään, tuskin se on +20kn tuuli.
Kello 02.00 tuuli alkoi vihdoin friskaantua ja 08.00 pimeys turvanamme
päätimme jiipata kohti länttä. Ajateltiin vähän pelata varman päälle
tuulen ollessa 25kn ja otettiin spinnu alas ja jiipattiin ja nostettiin
toiselta puolelta ylös. Saatiin aika kuuma kulma kohti St. Lucian
pohjoiskärkeä ja muutaman minuutin kuluttua Seppo ajoi perinteisen
kunnon broachin. Sen verran oli happea ilmassa, että plokin
varvaslistassa pitävä sakkeli antautui valtameripellille. Hetken aikaa
plattiksen ajoa, veto toiselle skuutille, Lucky Ladymäiseen tapaan
järeämmän sakkelin asennus ja kunnon pommitus oli valmiina alkamaan.
Maalissa ollaan varmaan 21-24 UTC tänään, riippunee aika pitkälti
millaista säätä Atlanti meille tarjoilee loppupäivän.
Kirjoitellaan huomenna kuulumisia, jolloin meidät tavoittaa myös
liikutettavista puhelimista, nyt painetaan viimeiset 80nm!
--
Seppo Pajari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti