SAKSALAINEN JALKAHIKI

29ti 11 2011  Blogipimentoko?

Olette varmaan luulleet, että cubalibret vissiin olivat menneet päähän kun edellisessä kirjoituksessa oli tiistain päivämäärä jäänyt uupumaan. Meiltä ei kuitenkaan päivät ole vielä hävinneet (Kalle ottaa säännöllisesti aamulääkkeensä joka aamu ja ilmoittaa viikonpäivän - joulukalenteria meillä vielä ei ole)  vaikka vauhti onkin sen verran kovaa ettei kaikkea voi aina muistaa eikä ehdi tehdä.

 

30ke 11 2011 Kilpakumppanien blogikirjoitusta ja genaakkerikokeiluja

Yö rallateltiin genaakkeri spiirattuna. Lämpötila on nousemassa sietämättömäksi ja yöllä, kun  sade tuli poikien ajovuorolla kaikki ikkunat ja luukut jouduttiin sulkemaan nousi kajuutoissa trooppisen lämpö ja ne valtasi tukahduttava ilmanala (veden lämpötila kolmekymmentä astetta). Kalle hakeutui skanssiin nukkumaan ja tehdessään sohvalle sijaa hän tunsi jotain kylkensä alla. Banaani oli luulatavasti pudonnut pöydän päällä olevista verkoista. Tarkempi tutkailu ilman silmälaseja osoittikin muodon olevan banaanin, mutta sillä oli kalainen haju. Niin sai lentokala elämänsä viimeisen liidon. Koira-ajovuorossa ollut Anssi korjasi sen pois jalkansa alta mennessään aamutoimille.

Jo illalla arvuuttelimme koska napsahtaa ja klo 0515 se tapahtui, skuutti paukahti poikki, tasaisessa vedossa. Seppo ja Kalle vahtivuorossa huusivat vapaavuorolaiset kannelle ja niinhän se genaakkerin sukka oli salamana vedetty alas ja skuutti solmittu uudelleen. Meno jatkui entiseen malliin kohtuullisen kevyessä kelissä. Vapaavuorolaiset menivät takaisin nukkumaan ja saivat palkinnoksi nukkua hieman pidempään.

Vahdinvaihdon yhteydessä mietimme vaihtoehtojamme. Meno tuntui tahmealta ja vene rullasi epämiellyttävästi, kuinka saisimme parhaimmat vauhdit päivällä. Kokeilemalla asiat yleensä selviää ja nyt päädyimme yrittämään leikkaamista pohjoiseen genaakkeri vedossa. Genaakkerin sukka siis alas, säälittävä jiippi mutta samalla tuli tarkistettua että molemmat skuutit olivat edelleen iskussa. Kokeilu jäi melko lyhyeksi, tosin siinäkin ehdittiin kerran vetää taas sukkaa alas kun molemmat skuutit irtosivat purjeesta. Tämä on omituista ja siitä syystä vaihdoimme pikalukot. Päädyimme taas spiiraamaan genaakkeria ja homma jatkui nyt mukavammin. Tämä kokeilu maksoi meille ehkä muutaman merimailin, mutta opetti ja vahvisti taas sen käsityksen, että suoraan kohteeseen menemällä VMG on meillä paras, jopa ilman spinnua.

Aamupäivä oli rauhallista kyytiä, mutta puolenpäivän jälkeen tuuli yltyi ja pulkka sai taas vauhtia. Nyt, illan jo hämärtyessä, vauhtia on 8- 10kn ja vene vaatii aktiivista ajoa, sillä helmi ei jaksa isossa aallokossa ohjailla ilman kiemurtelua ja genaakkerin kaatumista. Tuuli nyt auringon laskettua 20-25kn ja vaatii huolellisuutta ajossa, jotta homma pysyy hanskassa. Tämä on kuitenkin ainoa tapa saada sitä kaulaa Dantesiin, joka 2000 (UTC) raportin mukaan on päivällä meitä hieman saavuttanut ja nyt vain 3,3nM jäljessä- Ei onneksi enää näköpiirissä kuitenkaan.

Päivällä viihdytimme itseämme lueskelemalla pahimman kilpakumppanimme Dantesin blogia. Ilmeisesti kyseessä on ammattikippari ja chartermiehistö. Kehuskelivat, etteivät ole käyttäneet laisinkaan autopilottia. Toisaalta eivät myöskään (ilmeisesti) ole saaneet virvokkeitakaan nauttiakseen, toisin kun meidän veneessä. Saksalaiset kirjoittivat myös juttuja ”löysä muna toisessa kädessä ja jalkahiki haisee” ja siitä kuinka ilmeisesti saksalaiset tuoksut kulkevatkin vastatuuleen.  

Nautittuamme Sepon tekemän maukkaan KeskiAtlantin lihahöystöspatakeiton olemme taas valmiit tekemään väliä tuohon saksalaisten seilaamaan suomalaisvalmisteiseen Joutseneen.

Ps. Olemme kirnanneet (suostutelleet saamaan) kippariltamme lupaa harsia tuo siipirikko spinnu edes kevyen kelin pallokkaaksi (pelkäämme lauantain keliä). Taitoa löytyy, sillä onhan Jussi nähnyt äitinsä tekevän melkein mitä vaan vaatteista kodintekstiileihin ja Kallen sisko ja anoppi ovat käsityön lehtoreita, lisäksi vaimo tilkkutyöekspertti. Näillähän perimätaidoilla me helpollakin korjaamme 30 saumametriä spinnun liikkiä.

SIJAINTIPÄIVITYKSISSÄ HÄIRIÖITÄ

Kisajärjestäjä ilmoittaa, että tänään ja eilen on ollut joidenkin veneiden sijaintipäivityksissä ongelmia (myös Lucky Ladyn, mutta sitä ei kyllä erikseen mainittu). Vika on kuulemma Iridiumissa, ei veneissä eikä Yellowbrick-lähettimissä. Niin että jos joku muukin ihmettelee, niin tällaisesta on kyse. Karavaani kulkee ja koirat haukkuu, vai miten se meni?

Nea

JUHLIEN JÄLKEEN EI ENÄÄ SPINNUTEIPPAILUA

28ma 11 2011  Puolimatkan skumppa

 1720 trip 1471                             Ihmettelimme iltapäivällä edelleenkin miksei leveäperäinen pulkkamme kulje vauhtia, johon olimme jo tottuneet ensimmäisinä päivinä. Näistä murheista huolimatta saimme iltapäivän aikana kuulla, että olimme lähempänä maalia kuin luokkamme ykkönen Dantes. Kippari valmisteli ennen pimeää aterian, jolla saatoimme nauttia puolenvälin ylityksen kuoharit. Kallen peukku ei pitänyt purkautumisintoista, kun tilanteesta piti saada itselaukaistu valokuva (vai mikä se on nykyjään). Korkki poksahti taivaan tuuliin jo enne perätuhdon poseraamista. Juhlaillallinen oli todella maukas, vaikka Seppo oli marinoinut lihat vain soijalla. Puolentoista tunnin juhlinnan jälkeen päätimme skuutata spinaakkerin ”cruising asentoon ”. Kukaan ei motivoituneena asettanut kyseenalaiseksi, ettemmekö jatkaisi nyt jo karkumatkaa nimenomaan spinnulla. Siispä päästimme pallokkaan puomia eteen ja säädimme punaisella (molemmat ovat punaisia) leenskuutilla purjeen vetäväksi. Spinnu kiitti, antoi tuulen virrata pitkin kuitujaan antaen kaiken voimansa ja lähti kiidättämään meitä kaksi solmua paremmalla vauhdilla, kuin koko päivänä. Käsijarru löytyi liian avoimeksi skuutatusta spinnusta. sitä ei ole leikattu ihan tämän veneen mittoihin ja siitä johtuen puomia ei juuri kannata skuutata yli 55 asteen.  Jussin ja Anssin ajovuoro oli alkanut kuudelta ja vetäydyin kipparin kanssa skanssiin nauttimaan vielä cubalibret, kuunnellen hihuhei huutoja, kun päivän surffi -ennätyksiä syntyi turhautuneen ajopäivän päätteeksi. Painuimme nukkumaan pariksi tunniksi kahdeksalta.  Ja tästä jatkaa -Tuntematon merimies, Anssi, joka oli tapahtumahetkellä ylhäällä.

28ma 11 2011  Ei enää spinnun teippailua

Kun käsijarru löydettiin ja saatiin taas kylpyamme lentämään, oli mieli korkealla. Puoliväli oli saavutettu, Dantes ohitettu ja pulkka kulki, kulki uskomatonta kyytiä. Kallella oli vaikeuksia nukkua kun kannelta kuului pelon sekaista naurua. Tuulta oli melko tasainen 25kn ja aallot surffailulle mitä parhaimmat. Sovimme Jussin kanssa, että ajetaan 15min ruorivuoroja, ettei tule broacheja ja saadaan laitteesta kaikki irti pilkkopimeässä.

(Noin) 20.05 oltiin juuri Jussin kanssa vaihtamassa ajovuoroa kun pahin pelko kävi toteen ja kovia kokenut spinnumme yksinkertaisesti räjähti täydestä vedosta. Äijät ylös huuto, eikä siinä itku auttanut, oli sännättävä keulakannelle selvittämään tilannetta. Alkuun oli tunne, että falli oli katkennut, kun punavalkoinen spinnu lainehti aalloilla. repimään spinnun riekaleita takaisin veneeseen Jussin jäädessä ohjaamaan venettä. Vapaa vahdin riennettyä kannelle ja Jussin tultua avuksi saimme spinnun (tai sen mitä siitä jäljellä oli) keulaluukusta sisään. Spiirasimme genoan ruotsalaiseen asentoon ja päätimme edetä yön yli niin ja tutkia aamulla vahinkoja. Yöllä vielä neljän maissa puomin läpimenevä genoan  skuutti pamahti jälleen poikki ja saimme taas hieman toimintaa keulakannella.

Aamuvahdin herättyä 06.00 päätimme nostaa genaakkerin spiirattuna puomilla, toisella puolella osittainen genoa ja täysi isopurje. Totesimme, että spinnu on revennyt molemmista liikeistään alhaalta ylös asti, emmekä saa sitä kuntoon vaikka neuloisimme yötä päivää. Hetken genaakkeria viriteltyämme totesimme, ettei se ole tähän veneeseen tarkoitettu etuliikin ollessa 1,5m liian lyhyt. Ongelmaksi muodostuu, että joudumme tällä purjeyhdistelmällä ajamaan tuulikulmaa viiden asteen tarkkuudella, jotta purjeessa pysyy veto eikä vene ala rullata niin, että isopurjeen puomi ja spinnupuomi käyvät vuoron perään vedessä.. siinä on omat haasteensa isossa swellissä ja vaihtelevassa tuulessa.

Spinnun menettäminen on kilpailun kannalta aika kohtalokas asia. Päivän mittaa asiaa seurattuamme häviämme nopeudessa noin 1kn (24nm/vrk) ilman spinnua. Saksalaisen Dantesin voittaminen ilman pallokasta saattaa muodostua melkoiseksi haasteeksi, ihan niin kuin se ei sitä jo valmiiksi olisi ollut. Dantes on selkeästi ottanut taktiikakseen seurata meitä ja koettaa pysyä perässä. Yöllä kilpakumppani jiippasi peräämme ja koko yön näimme ajovalot perässämme. Päivän mittaan saimme kuitenkin karistettua Dantesin näkyvistä muutaman rankemman sadekuuron turvin. Sovimme, että se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun kyseisen veneen näemme ennen maalia. Vuorokauden kuluttua olemme paljon viisaampia siitä mihin rahkeemme riittävät tällä purjesetillä.

Miehistö on kaikista takaiskusta toipunut ja alkanut virittelä uusia suunnitelmia potin korjaamiseksi. Matka on sujunut muuten hyvin, kelit ovat olleet mitä parhaimmat, ruoka erittäin maukasta, rommikaan ei ole ollut yhtään hassumpaa ja 10 vrk samassa yksiössä asuneiden miesten huumori alkaa kukoistaa

Koirat haukkuu ja karavaani kulkee, toteaa -Tuntematon Anssi-

TAKAA-AJO

28Ma 11 2011  PIKKU HÄSSÄKKÄÄ JA TAKAA-AJOA

Eilen illalla noin klo 20.00 vapaavahti herätettiin ja tehtiin päätös spinnun ottamisesta alas, koska edessä oli ukkosrintama ja tuuli oli muutenkin yli 24 kn, ei voida riskeerata ainutta spinaakkeria vielä puolessa välissä matkaa. Spinnu otettiin alas genuan takaa ja sen jälkeen genua spiirattiin ruotsalaiseen myötätuuliasentoon. Koko yö ajettiin spiiratulla genualla, tuuli vaihteli 15-33 kn välillä ja taas vieraana olivat 30 astetta eri suunnasta tulevat puuskat.

Klo 06.00 vahdinvaihdon yhteydessä nostettiin spinnu taas tutulle paikalleen, styyrpuurin halssille tuulen ollessa 20kn molemmin puolin. Koko päivän on tuntunut, että Lucky Ladyssa on käsijarru päällä, tuulta on reilusti, mutta vauhti on jotain ihan muuta kuin menneinä päivinä on totuttu.. alkaa heräämään kysymys että onkohan meillä joku ajoverkko takertuneena köliin?

Klo 13.03 pamahti seuraava skuutti poikki spinnun puomin päästä, vaikka kaikki skuutit oli tarkastettu ja teipattu eilen.. nyt pitää alkaa pohtimaan tosissaan millä saamme suojattua spinnun skuuttien päät. Kuluminen on ilmeistä ja vielä tehokasta. Hieman sapettaa, koska se oli hyvin tiedossa ja asiasta moneen otteeseen mainittiin, muttei sen eteen jostain kumman syystä saatu tehtyä mitään. Nopeasti, puolessa tunnissa,  oli taas spinnu ylhäällä ja pikku paikkauksen, sekä skuuttien tarkistuksen jälkeen takaisin taivaalla. Spinnun nostamisen yhteydessä saatiin jälleen aikaiseksi kiva pikku broachi, ei pitäisi tulla yllätyksenä jos alagaija on auki ja puomia ei ole vedetty taakse ja skuuttia vinssille.

Miehistön tila on hyvä, blogi saattaa vaikuttaa aika kilpailuhenkiseltä, mutta täällä me otamme aurinkoa, nautimme hyvästä ruuasta ja juomasta, sekä ennen kaikkea mahtavasta avotuulipurjehduksesta. Toivon mukaan saamme tämän vuorokauden aikana 1500nm täyteen ja saavutamme puoliväin matkasta, skumppa ainakin on valmiiksi jäähtymässä. ”Plotterimme” kertoo meidän tällä vauhdilla olevan perillä itsenäisyyspäivän iltana.

Kilpailun kannalta tilanteemme näyttää ihan hyvältä, nousemme hitaasti mutta varmasti sija sijalta.. eikä meillä oikeastaan ole enää kuin yksi päänahka otettavana omassa luokassamme, Dantes; Swan 48. Saavutamme Dantesia hitaasti, mutta varmasti. Tosin se vaatii vähemmän lomailua ja enemmän purjehdusta. Kunhan saamme Lucky Ladyn käsijarrun pois päältä, niin meidän pitäisi siirtyä johtoon parissa vuorokaudessa, muuten tulee kiire repiä riittävä etumatka Dantesiin, joka saa tulla yli 10h meidän jälkeen maaliin paremman tasoituksensa ansiosta.. koitappa tässä sitten Dufrourilla piestä 10ft suurempi Swan, mahdollista mutta hankalaa. Miehistö on verenhimoinen ja Lucky Lady nälkäinen (alkanut syödä keskimäärin neljä lentokalaa yössä).

Lukijoille tiedoksi, ettemme pysty lukemaan blogiin kirjoitettuja kommentteja. Nea voisi viestittää, montako lukijaa on käynyt on sivuillamme?

P.s Ihanalle neiti Kaasalaiselle terveisiä.

-Tuntematon merimies-

p.s Puolimatka saavutetaan tänään n. klo 17.15

93 TUNNIN SPINNUTTELUN JÄLKEEN

27su 11 2011  HUOLTO- JA KORJAUSTÖITÄ

Yö sujui jo totuttuun tapaan spinnutellessa mukavaa kyytiä. Tosin tuuli (10-18kts) olisi saanut olla voimakkaampaa, nopeutta olisi siis saanut olla enemmän. Puoli viideltä VHF antoi häytyksen, Kalle nousi kiltisti, kävi pesemässä hampaansa ja otti aamulääkkeensä ja oli juuri menossa vahtiin, kun pojat toppuuttelivat, että menehän vielä tunniksi nukkumaan.  Toisin vain kävi. Juuri ennen Anssin ja Jussin rottavuoron (02-06) loppua aamuhämärässä paukahti spinnun puomilta köysi poikki ja purje luonnollisesti lähti holtittomasti pyörimään. Tuplaskuutti oli laitettu knaapille kiinni, joten sen ollessa vedossa sitä ei auki saatu helpolla ja kohtahan olikin jo push up-rintsikat taas valmiina (voittaa kiinalaisen broachin). Vapaavuorolaiset huudettiin kannelle n. klo 5.30 ja alkoi tilanteen korjaaminen. Jotta spinnun saisi rintsikoilta irti, tehtiin jiippi, jossa isopurjeen levanki räsähti irti. Oli siis tilanne taas päällä. Onneksi päivä valkeni tässä hässäkässä ja kun noin tunnin jälkeen olimme saaneet homman taas kuosiin, spinnun alas ja ison levangin kuntoon, oli pieni hiki, lämpöä muutenkin jo kolmenkymmenen tienoilla.

Purjehdus jatkui tämän jälkeen hetken genoalla mutta pian avuksi otettiin spiirattuna myös genaakkeri. Nopeus olikin kohdallaan ja suunta noin kymmenen astetta maalia alemmas. 93 tuntia oli spinaakkeri siis ylhäällä yhtä mittaa, yhdellä halssilla. Moneen otteeseen ennen purjehdusta olemme keskustelleet nahkaisten skuutti- ja falliköysien suojista kulutukselle alttiimmissa paikoissa, tämä jäi kuitenkin tekemättä ja tässä on tulos. Spinnupuomin läpi kulkeva gaija oli siis kulunut melkein neljässä vuorokaudessa poikki, vaikka suurempaa rasitusta ei näennäisesti ollutkaan. Myös spinnun falli oli lähes poikki, eli se olisi ollut seuraavana vuorossa. Levanki irtosi jiipissä vaunustaan, siitä oli iso Harkenin sakkeli yksinkertaisesti vääntynyt auki. Tämänkin asian varmistamisesta puhuimme ennen lähtöä mutta sekin jäi tekemättä.

Tänään ei ehkä opittu uutta, mutta hyviä muistutuksia kyllä tuli. Spinnun skuutit aina auki, vaikka veneen tapa olisi mikä. Valtamerellä ja pitkiä legejä purjehdittaessa kannattaa ne rasitukselle alttiit kohdat suojata hyvin, vaikkapa nahalla. Kaikki sakkelit kannattaisi varmistaa, vaikkapa vain nippusiteellä, jotta tapit eivät pääse helpolla irtoamaan.

Purjehdimme siis iltapäivään asti genoan ja genaakkerin vauhdittamina (iso luonnollisesti myös) suurin piirtein kohti maalia. Meno oli leppoisaa ja miehistö peseytyikin kannella. Iltapäivällä keskustelimme pitkään reitinvalinnasta ja siitä millä purjeilla päästään parhaimpaan tulokseen. Olimme aamupäivällä saanet ilouutisen, että olemme omassa luokassamme 2. sijalla ja kokonaistilanteessa 26. Swan 48 Dantesin päänahka siis vielä haussa. Kippari teki oikean päätöksen, spinnun tarkastuksen sekä vain pienen teippauksen ja iltapäivä kahvien jälkeen se nostettiin taas ylös, tällä kertaa toiselle halssille. olimme taas vedossa.

Spinnun noston jälkeen alkoivat kippari ja Kalle puhdistaa nostinvinssejä kun veneen vauhti saatiin taas 8-10 solmun välille. Tällä hetkellä Kalle tekee illallista auringon juuri laskettua taivaanrannan taakse. Transas (plotterimme) näyttää suunnan olevan edelleen kohti maalia ja nopeus surffeissa yli kymmentä solmua, vapise Dantes! ETA olisi tällä nopeudella n. 200 tuntia, matkaa jäljellä 1655 merimailia.

ps. Oli pikkasen tulinen illallinen, chiliä hieman reilusti. Hiki tuli takaisin!

pss. Viimehetken tiedon mukaan olemme omassa luokassa 2. ja kokonaiskilvassa 24.