tiistai 13. joulukuuta 2016
keskiviikko 7. joulukuuta 2016
Viimeiset mailit
Itsenäisyyspäivä sujui kelien puolesta leppoisissa merkeissä, miehistö
toki vähän turhautui jälleen kerran turhan kevyeen keliin. Ei ole
tainnut olla näin keveitä tuulia ylityksellä koskaan. Vor Saari on
nähnyt märkiä(hiki) päiväunia ilmastoidusta hotellihuoneesta ja
viimeistään nyt ajatukset ovat maalilinjan leikkaamisessa. Dinnerin
valmistuksen aikaan tehtiin veneen uusi lämpöennätys 41,5 astetta joka
alkaa pikkuhiljaa olemaan riittävästi. Päivisin on melko toivotonta
nukkua lämpötilan vuoksi ja öisin täytyy ajaa venettä kieli keskellä
suuta. Dinnerin valmistuessa jollamestari Vane-Tempest huomasi Brommerin
light-luomuksen tikkausten pettäneen vaakasaumasta, joten vaihdetiin
nopeasti valtameripelti taivaalle. Ilmeisesti parisataa tuntia
uv-säteilyä alkaa riittämään, tuskin se on +20kn tuuli.
Kello 02.00 tuuli alkoi vihdoin friskaantua ja 08.00 pimeys turvanamme
päätimme jiipata kohti länttä. Ajateltiin vähän pelata varman päälle
tuulen ollessa 25kn ja otettiin spinnu alas ja jiipattiin ja nostettiin
toiselta puolelta ylös. Saatiin aika kuuma kulma kohti St. Lucian
pohjoiskärkeä ja muutaman minuutin kuluttua Seppo ajoi perinteisen
kunnon broachin. Sen verran oli happea ilmassa, että plokin
varvaslistassa pitävä sakkeli antautui valtameripellille. Hetken aikaa
plattiksen ajoa, veto toiselle skuutille, Lucky Ladymäiseen tapaan
järeämmän sakkelin asennus ja kunnon pommitus oli valmiina alkamaan.
Maalissa ollaan varmaan 21-24 UTC tänään, riippunee aika pitkälti
millaista säätä Atlanti meille tarjoilee loppupäivän.
Kirjoitellaan huomenna kuulumisia, jolloin meidät tavoittaa myös
liikutettavista puhelimista, nyt painetaan viimeiset 80nm!
--
Seppo Pajari
toki vähän turhautui jälleen kerran turhan kevyeen keliin. Ei ole
tainnut olla näin keveitä tuulia ylityksellä koskaan. Vor Saari on
nähnyt märkiä(hiki) päiväunia ilmastoidusta hotellihuoneesta ja
viimeistään nyt ajatukset ovat maalilinjan leikkaamisessa. Dinnerin
valmistuksen aikaan tehtiin veneen uusi lämpöennätys 41,5 astetta joka
alkaa pikkuhiljaa olemaan riittävästi. Päivisin on melko toivotonta
nukkua lämpötilan vuoksi ja öisin täytyy ajaa venettä kieli keskellä
suuta. Dinnerin valmistuessa jollamestari Vane-Tempest huomasi Brommerin
light-luomuksen tikkausten pettäneen vaakasaumasta, joten vaihdetiin
nopeasti valtameripelti taivaalle. Ilmeisesti parisataa tuntia
uv-säteilyä alkaa riittämään, tuskin se on +20kn tuuli.
Kello 02.00 tuuli alkoi vihdoin friskaantua ja 08.00 pimeys turvanamme
päätimme jiipata kohti länttä. Ajateltiin vähän pelata varman päälle
tuulen ollessa 25kn ja otettiin spinnu alas ja jiipattiin ja nostettiin
toiselta puolelta ylös. Saatiin aika kuuma kulma kohti St. Lucian
pohjoiskärkeä ja muutaman minuutin kuluttua Seppo ajoi perinteisen
kunnon broachin. Sen verran oli happea ilmassa, että plokin
varvaslistassa pitävä sakkeli antautui valtameripellille. Hetken aikaa
plattiksen ajoa, veto toiselle skuutille, Lucky Ladymäiseen tapaan
järeämmän sakkelin asennus ja kunnon pommitus oli valmiina alkamaan.
Maalissa ollaan varmaan 21-24 UTC tänään, riippunee aika pitkälti
millaista säätä Atlanti meille tarjoilee loppupäivän.
Kirjoitellaan huomenna kuulumisia, jolloin meidät tavoittaa myös
liikutettavista puhelimista, nyt painetaan viimeiset 80nm!
--
Seppo Pajari
tiistai 6. joulukuuta 2016
Peruskuviot
Länsirintamalta ei juuri mitään uutta, aamun valjettua keli keveni
entisestään ja harrastimme suolaveden kuviokelluntaa, onneksi tuuli
kuitenkin friskaantui ja pääsimme hiipimään kohti maalia. Päivä sujui
kevyessä kelissä tuulen voimistuessa iltaa kohden. Dinneriksi oli aika
monetta päivää putkeen lintueläintä pienellä curry twistillä.
Yöllä jiipattiin ajankuluksi paaran halssille, jonka jälkeen sitten keli
kevenikin lähes purjehduskelvottomaksi ja pysyi todella kevyenä aina
12.00UTC asti. Pahimmat vihollisemme saapuivat maaliin hyvässä tuulessa
vähän puolenyön jälkeen, jonka johdosta on hieman stressaavaa kuunnella
purjeiden pauketta 250nm päässä maalista. Nyt ei auta kun purjehtija
maaliin niillä tuulilla mitä on tarjolla, tavoiteena meillä on edelleen
olla maalissa huomenna valoisaan aikaan. Taktiikka Pigeon Islandin
kiertämiseksikin on valmiiksi tehty. Kokonaiskilpailussa korjatussa
ajassa ennen konetunteja meidän pitää olla torstai aamuna maalissa
ottaaksemme piikki paikan ja mehän olemme.
Ruokaa ja juomaa meillä on kiitettävästi, polttoainetta ja vettä
riittävästi, lähin oman luokan vene jossain 700nm päässä takana.
Itsenäisyyspäivää juhlistetaan sisäfileellä, cavalla ja yhtään kipparia
tuntien korsuorkesterin musiikilla. Lisäksi tänään kaivetaan shampoo
crab-bagistä jääkaappiin viilenemään.
Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille mussukoille, kirjoitellaan huomenna
enemmän!
--
Seppo Pajari
entisestään ja harrastimme suolaveden kuviokelluntaa, onneksi tuuli
kuitenkin friskaantui ja pääsimme hiipimään kohti maalia. Päivä sujui
kevyessä kelissä tuulen voimistuessa iltaa kohden. Dinneriksi oli aika
monetta päivää putkeen lintueläintä pienellä curry twistillä.
Yöllä jiipattiin ajankuluksi paaran halssille, jonka jälkeen sitten keli
kevenikin lähes purjehduskelvottomaksi ja pysyi todella kevyenä aina
12.00UTC asti. Pahimmat vihollisemme saapuivat maaliin hyvässä tuulessa
vähän puolenyön jälkeen, jonka johdosta on hieman stressaavaa kuunnella
purjeiden pauketta 250nm päässä maalista. Nyt ei auta kun purjehtija
maaliin niillä tuulilla mitä on tarjolla, tavoiteena meillä on edelleen
olla maalissa huomenna valoisaan aikaan. Taktiikka Pigeon Islandin
kiertämiseksikin on valmiiksi tehty. Kokonaiskilpailussa korjatussa
ajassa ennen konetunteja meidän pitää olla torstai aamuna maalissa
ottaaksemme piikki paikan ja mehän olemme.
Ruokaa ja juomaa meillä on kiitettävästi, polttoainetta ja vettä
riittävästi, lähin oman luokan vene jossain 700nm päässä takana.
Itsenäisyyspäivää juhlistetaan sisäfileellä, cavalla ja yhtään kipparia
tuntien korsuorkesterin musiikilla. Lisäksi tänään kaivetaan shampoo
crab-bagistä jääkaappiin viilenemään.
Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille mussukoille, kirjoitellaan huomenna
enemmän!
--
Seppo Pajari
sunnuntai 4. joulukuuta 2016
Pätsi
Terveisiä ruotsalaisesta saunasta.
Aamuyö kului seesteisesti, kunnes tuuli piristyi tuntia ennen auringon
nousua +20kn ja virneet palata naamalle. Tiesimme saapuvamme kevyen
kelin alueelle, joten neljän tunnin alamäkiajo oli miellyttävä
piristysruiske. +26kn puuskassa pohdittiin, että mitähän WB-sailsin
Brommer tuumaisi kun näkisi kevyen kelin light-luomuksensa taivaalla.
Päätettiin ettei se vedosta hajoa ja jatkettiin samalla koska oletuksena
oli kelin keveneminen hetkenä minä hyvänsä. Toivottavasti viimeistään
ma-ti yönä päästään ulkoiluttamaan 1,5 unssin valtameri-peltiä millä voi
ajaa vaikka hirmumyrskyyn. Päivät ovat sulautuneet tehokkaasti toisiinsa
ja miehistön ajantaju hävinnyt kokonaan.. tänään ollaan keskusteltu
esimerkiksi siitä onko spinnu ollut ylhäällä samalla halssilla 72 vai 96
tuntia, täytynee tarkastaa blogista.
Puolenpäivän aikaan tuuli sitten keveni ja on ollut 8-12kn välillä siitä
asti. Aurinko on paahtavan kuuma jonka johdosta avattiin
FullRacing-bimini vihaiseen puoliasentoon. Nakkikioskimme sisälämpötila
on kohonnut +40 asteeseen, yöllä se on miellyttävät 37 astetta.
Björkillä tulee vähän hiki keittäessä ja koneella lataamisen jälkeen
lämpötila takahyteissä ylittää kaikki sallitut ruotsalaisen saunan
direktiivit.
Illan hämärtyessä alkoi taas vapa nykimään, mutta siiman mentyä hieman
sotkuun pääsi kala jälleen karkuun. Saaliimme on tähän mennessä kolme
kalaa ja yksi lintu, joista ainoastaan lintu on tullut veneeseen asti.
Toki lentokaloja on aamuisin löydetty kannelta senkin edestä.
Nakki-Kaskiksessa oli tänään tarjolla hormooneilla doupattua kalkkunaa,
yksi rintafile painoi vaatimattomat 800g,
Matkaa on jäljellä alle 450nm, mikäli huomiseksi (maantaiksi) riittää
purjehdittavaa tuulta ja ma-ti yönä pääsemme vähän avaamaan peltejä,
meidän pitäisi ehtiä keskiviikkona maaliin.
--
Seppo Pajari
Aamuyö kului seesteisesti, kunnes tuuli piristyi tuntia ennen auringon
nousua +20kn ja virneet palata naamalle. Tiesimme saapuvamme kevyen
kelin alueelle, joten neljän tunnin alamäkiajo oli miellyttävä
piristysruiske. +26kn puuskassa pohdittiin, että mitähän WB-sailsin
Brommer tuumaisi kun näkisi kevyen kelin light-luomuksensa taivaalla.
Päätettiin ettei se vedosta hajoa ja jatkettiin samalla koska oletuksena
oli kelin keveneminen hetkenä minä hyvänsä. Toivottavasti viimeistään
ma-ti yönä päästään ulkoiluttamaan 1,5 unssin valtameri-peltiä millä voi
ajaa vaikka hirmumyrskyyn. Päivät ovat sulautuneet tehokkaasti toisiinsa
ja miehistön ajantaju hävinnyt kokonaan.. tänään ollaan keskusteltu
esimerkiksi siitä onko spinnu ollut ylhäällä samalla halssilla 72 vai 96
tuntia, täytynee tarkastaa blogista.
Puolenpäivän aikaan tuuli sitten keveni ja on ollut 8-12kn välillä siitä
asti. Aurinko on paahtavan kuuma jonka johdosta avattiin
FullRacing-bimini vihaiseen puoliasentoon. Nakkikioskimme sisälämpötila
on kohonnut +40 asteeseen, yöllä se on miellyttävät 37 astetta.
Björkillä tulee vähän hiki keittäessä ja koneella lataamisen jälkeen
lämpötila takahyteissä ylittää kaikki sallitut ruotsalaisen saunan
direktiivit.
Illan hämärtyessä alkoi taas vapa nykimään, mutta siiman mentyä hieman
sotkuun pääsi kala jälleen karkuun. Saaliimme on tähän mennessä kolme
kalaa ja yksi lintu, joista ainoastaan lintu on tullut veneeseen asti.
Toki lentokaloja on aamuisin löydetty kannelta senkin edestä.
Nakki-Kaskiksessa oli tänään tarjolla hormooneilla doupattua kalkkunaa,
yksi rintafile painoi vaatimattomat 800g,
Matkaa on jäljellä alle 450nm, mikäli huomiseksi (maantaiksi) riittää
purjehdittavaa tuulta ja ma-ti yönä pääsemme vähän avaamaan peltejä,
meidän pitäisi ehtiä keskiviikkona maaliin.
--
Seppo Pajari
Soijaa pukkaa
Aamuyön tunteina broachien erikoisasiantuntijamme Brongell tööttäsi
sellaisen broachin, että light-spinnumme jäi vain ihmeen kaupalla
henkiin. Aamun sarastaessa saatiin vihdoin 20kn takatuuli ja miehistöä
alkoi pikkuhiljaa hymyilyttää.. kuten tiedossamme oli, niin ilo oli
melko lyhytaikainen ja iltapäivällä tuuli alkoi jälleen tyyntyä.
Sää on seuraavanlainen, yöllä sekä aamulla aina 10.00 UTC asti on
shortseissa ja t-paidassa vain vähän kuuma, klo 10.00-20.00 on tuskaisen
kuuma auringossa, meriveden olessa 30 astetta. Miehistöllä on
suunnitelmissa virittää huomenna FullRacing-bimini, se saattaa jopa
tuoda lisää vauhtia 0,01kn myötätuuleen. Suurin osa on kärsinyt pienestä
päänsärystä ja huolellinen nestetankkaus on aloitettu ja suolan käyttöä
ruuassa ei ole säästelty. Vaikka keli lämpeneekin kohtuullisen
tasaisesti, niin kestää aina hetken pohjolan asukkien tottua moiseen.
Viimeinen 600nm lähti rullaamaan noin 03.30 ja pikkuhiljaa ajatukset
väkisin harhailevat St. Lucian ja Big Chef Steak Housen suuntaan, eihän
tässä ole enää kun reipas 1000km jäljellä. Sunnuntaista ja maanantaista
on tulossa aika kevyttä näillä näkymin, itsenäisyyspäivän kunniaksi
tuulen pitäisi friskaantua ja meidän tähtäimessä on Rodney Bay ke-to
akselilla. Kelit ovat olleet aika samankaltaiset kuin 2013, ensimmäinen
viikko Codella, toinen viikko spinnulla. Toki ilma on aika paljon
lämpimämpää ja pläkä-alueet paljon suurempia.
TrailorPark-Kaskiksessamme oli tänään tarjolla Jaloviina-omena-hunaja
marinoitua mozarella-kalkkunaa, Jaloviinassa haudutettujen kasviksien ja
Jaloviina-tomaattipastan kera. Viininä sommelierin suosituksen
mukaisesti jahdin valkoviini.
Kipparimme sai miellyttävän herätyksen salongissa viime yönä kun
vihannesverkoissa ollut muovipussillinen papuja päätti lähdön hetken
olevan. Mukavasti +30 asteessa kypsyneet herkut olivat muuttuneet tuhdin
hajuiseksi liemeksi ja muovipussin pettäessä mädäntynyt papusuihku oli
valmis. Siitä on hyvä ponnistaa uuteen päivään. Papupussi sai aikamoisen
viimeisen retken, kun atleettinen kipparimme viskaisi sen pienessä
harmistuksen puuskassa ruorimiehen korvan vierestä taivaisiin.
Arveltiin, että pussi menee niin korkealle, että se ehtii jäätyä ennen
putoamista alas.
Yövahdissa M. Hongell alkoi vahvasti epäilemään H. Saaren
tuohtumustilaa, ympäriltä kuului nimittäin tasaisin väliajoin selvä
tuhahdus. Selvisi että Herman olikin tapansa mukaan iloinen kuin uudet
polvarit saanut match race-purjehtija, tuhahdukset johtuivatkin
delfiiniparvesta joka oli valinnut aluksemme yölliseksi
leikkikentäkseen. Varttitunnin nämä veijarit meitä viihdyttivät. Veikeän
näköistä kun plankton valaisee delfiinin vanan sen syöksähtäessä kohti
venettä, heikkohermoisempi saattaisi luulla torpeedon olevan matkalla.
Aiemmin päivällä näimme myös toisen delfiiniparven mutta epäilys on
suuri, että kyseessä on Särkänniemessä aktiiviuransa viettänyt porukka.
Sen verran näkyivät välttelevän Suomen lipun alla purjehtivaa alustamme.
Eivät onnettomat tienneet miehistön olevan täynnä eläinystävällisiä
turkulaisia.
Terveisiä kaikille ja kiitos lukuisista viesteistä, harmi ettei
vastauksemme tule perille. Länsirintamalla ei mitään uutta, miehistö voi
hyvin ja yrittää kelluttaa hodarikojun mahdollisimman nopeasti kevyen
tuulen läpi. Lähin oman luokan vihollisvene on vaatimattomat 650nm
meidän takana.. koitetaan repäistä ero 800nm ennen maalia, niin onpahan
joku tavoite.
--
Seppo Pajari
sellaisen broachin, että light-spinnumme jäi vain ihmeen kaupalla
henkiin. Aamun sarastaessa saatiin vihdoin 20kn takatuuli ja miehistöä
alkoi pikkuhiljaa hymyilyttää.. kuten tiedossamme oli, niin ilo oli
melko lyhytaikainen ja iltapäivällä tuuli alkoi jälleen tyyntyä.
Sää on seuraavanlainen, yöllä sekä aamulla aina 10.00 UTC asti on
shortseissa ja t-paidassa vain vähän kuuma, klo 10.00-20.00 on tuskaisen
kuuma auringossa, meriveden olessa 30 astetta. Miehistöllä on
suunnitelmissa virittää huomenna FullRacing-bimini, se saattaa jopa
tuoda lisää vauhtia 0,01kn myötätuuleen. Suurin osa on kärsinyt pienestä
päänsärystä ja huolellinen nestetankkaus on aloitettu ja suolan käyttöä
ruuassa ei ole säästelty. Vaikka keli lämpeneekin kohtuullisen
tasaisesti, niin kestää aina hetken pohjolan asukkien tottua moiseen.
Viimeinen 600nm lähti rullaamaan noin 03.30 ja pikkuhiljaa ajatukset
väkisin harhailevat St. Lucian ja Big Chef Steak Housen suuntaan, eihän
tässä ole enää kun reipas 1000km jäljellä. Sunnuntaista ja maanantaista
on tulossa aika kevyttä näillä näkymin, itsenäisyyspäivän kunniaksi
tuulen pitäisi friskaantua ja meidän tähtäimessä on Rodney Bay ke-to
akselilla. Kelit ovat olleet aika samankaltaiset kuin 2013, ensimmäinen
viikko Codella, toinen viikko spinnulla. Toki ilma on aika paljon
lämpimämpää ja pläkä-alueet paljon suurempia.
TrailorPark-Kaskiksessamme oli tänään tarjolla Jaloviina-omena-hunaja
marinoitua mozarella-kalkkunaa, Jaloviinassa haudutettujen kasviksien ja
Jaloviina-tomaattipastan kera. Viininä sommelierin suosituksen
mukaisesti jahdin valkoviini.
Kipparimme sai miellyttävän herätyksen salongissa viime yönä kun
vihannesverkoissa ollut muovipussillinen papuja päätti lähdön hetken
olevan. Mukavasti +30 asteessa kypsyneet herkut olivat muuttuneet tuhdin
hajuiseksi liemeksi ja muovipussin pettäessä mädäntynyt papusuihku oli
valmis. Siitä on hyvä ponnistaa uuteen päivään. Papupussi sai aikamoisen
viimeisen retken, kun atleettinen kipparimme viskaisi sen pienessä
harmistuksen puuskassa ruorimiehen korvan vierestä taivaisiin.
Arveltiin, että pussi menee niin korkealle, että se ehtii jäätyä ennen
putoamista alas.
Yövahdissa M. Hongell alkoi vahvasti epäilemään H. Saaren
tuohtumustilaa, ympäriltä kuului nimittäin tasaisin väliajoin selvä
tuhahdus. Selvisi että Herman olikin tapansa mukaan iloinen kuin uudet
polvarit saanut match race-purjehtija, tuhahdukset johtuivatkin
delfiiniparvesta joka oli valinnut aluksemme yölliseksi
leikkikentäkseen. Varttitunnin nämä veijarit meitä viihdyttivät. Veikeän
näköistä kun plankton valaisee delfiinin vanan sen syöksähtäessä kohti
venettä, heikkohermoisempi saattaisi luulla torpeedon olevan matkalla.
Aiemmin päivällä näimme myös toisen delfiiniparven mutta epäilys on
suuri, että kyseessä on Särkänniemessä aktiiviuransa viettänyt porukka.
Sen verran näkyivät välttelevän Suomen lipun alla purjehtivaa alustamme.
Eivät onnettomat tienneet miehistön olevan täynnä eläinystävällisiä
turkulaisia.
Terveisiä kaikille ja kiitos lukuisista viesteistä, harmi ettei
vastauksemme tule perille. Länsirintamalla ei mitään uutta, miehistö voi
hyvin ja yrittää kelluttaa hodarikojun mahdollisimman nopeasti kevyen
tuulen läpi. Lähin oman luokan vihollisvene on vaatimattomat 650nm
meidän takana.. koitetaan repäistä ero 800nm ennen maalia, niin onpahan
joku tavoite.
--
Seppo Pajari
lauantai 3. joulukuuta 2016
Jumalan terve!
Taas saatiin tuulta. Päivä on kulunut alamäkeen mennessä. Keskustelua on syntynyt siitä kuinka etelään ja kuinka pitkälle. Lämpötila on veneessä sisällä yli 30 astetta ja ulkona saman verran, sen puolesta etelään ei pitäisi mennä. Mutta tuulet löytynevät sieltä.
Sen verran alkaa olla jännäkakkaa huosuissa, että hydrogeneraattoria eli hyrrää ei enää käytetä vaan ladataan koneella. Lisäksi olemme yhteistuumin panostaneet sisäfileen syöntiin, koska huomasimme, että se on painavinta lihaa. Myös giniä löytyy sen verran, että sitä tulee tuhota. Joka tapauksessa kaikki on juotava, koska periaatteessa St Lucialle ei saa omia pussikaljoja viedä. Osa miehistöstä mietti hieman pershieltä haisevien tsekkien uhraamista Ahdille, kuin myös puolet hammasharjasta. Tulimme kuitenkin siihen päätökseen, että kilpikonnat ja muut merenelävät eivät halua kalsareita silmille, kun tuolla uiskentelevat.
Ympäristöystävällisyys on mennyt pitkälle. Olemme miettineet, että miksi kalaa ei tule, vaikka siimat ovat olleet vedessä jo monta vuorokautta. Tänään lopulta tarkastimme tilanteen ja huomasimme kalojen iloksi, että viehe ja koukut ovat irronneet ja vedimme perässämme pelkkää lyijypainoa. Taikauskoisina purjehtijoina uskomme,että kaikella on tarkoituksensa, joten päätimme olla kalastamatta nyt ainakaan vähään aikaan.
Päivällä kannelle ilmeistyi Herman Jesus Saari, jonka erikoisominaisuutena on kuulemma ajaa veneitä vetten päällä.
Dinnerin vetovastuussa olivat jälleen Mansikka&Björk jotka päättivät tehdä toisinnon suuren suosion saaneesta pippurikastikkeesta. Kylkiäisinä oli yllättäen Atlantin sinivedessä riiputettu riisi, hunajalla glaseeratut, uunissa haudutetut vihannekset, sekä pippurilla ja suolalla hierottu sisäfile talon valkosipulivoilla. Kaikki salongin räppänät tulee sulkea pihvien paistamisen ajaksi, jotta pannun pinnan saa tarpeeksi kuumaksi.. Siihen kun yhdistää päällä olevan uunin ja vieressä keittyvän riisin, niin lopputulos on +45 asteen sisälämpötila. Tälle päivälle on suunniteilla omenassa haudutettua lintueläintä lisukkeineen, mutta siitä varmaan tuonnempana.
Yö on kulunut yllättäen mukavassa tuulessa, squallien tarjotessa meille lisää hevosvoimia. Ennuste näyttää, että uusi keli painuu etelään odotettua nopeammin, emmekä luultavasti pääse siihen kiinni viikonloppuna, joten pikkuhiljaa alkavat karata ajatukset veneen uudesta ylitysennätyksestä sekä itsenäisyyspäivänä maaliin saapumisesta. Toiveena on, että keli kevenisi kaikkialla ja pääsisimme purjehtimaan edes loppumatkan samoissa tuulissa isompien veneiden kanssa, niillä toki riittää polttoaine ajamaan pläkästä loppumatka maaliin meillä ei.
perjantai 2. joulukuuta 2016
Paskan turahdus.
Ja tuskan parahdus.
Yö sujui mahtavasti spinnulla +20kn luukuttaen, harvinaisesti ilman
yhtään broachia ja mustia mörköjäkään ei piirtynyt taivaan rantaan
poikkeuksellisesti ollenkaan. Tunti ennen aamun valkenemista tuuli
keveni selkeästi, mutta hieman hämäävästi puhaltaen aina välillä 15kn..
luulimme edelleen olevamme uudessa sääsysteemissä kiinni ja päätimme
ajella rhumblinen tuntumassa kohtuullisen länsipainotteisesti.
Puolenpäivän jälkeen tuulen vakiintuessa 6-10kn totesimme, että olemme
tippuneet pois lounaistuulista ja rintama on mennyt nopeammin kuin
mikään ennustus arveli. Ei tässä mitään ennustajia olla, minkäs teet kun
lunta sataa Las Palmasissa.
Iltapäivällä kokeilimme kaikkea pitääksemme hodarikojumme liikenteessä,
nostettiin haavi taivaalle, kokeiltiin sitä normaalisti skuutattuna ja
spiiralla, rikottiin ainoa järkevän mittainen spinnupuomi (korjattiin
myös) ja todettiin Anssin muistikuvien olleen oikeassa, että perinteinen
light-spinnu on aina nopeampi, mikäli haluttu suunta on alle 30 astetta
myötätuulesta.
"Hieman" kilpailuhenkisen miehistömme hermot olivat melkoisen
koetuksella, koska olimme henkisesti valmistautuneet kunnon takamyrskyyn
ja viisi päivää kestävään kunnon luukutukseen. Iltapäivällä tehdyn
damage reportin jäljiltä totesimme, ettemme voi mitään nopeampien
veneiden uuden systeemin kyydissä pysymiselle ja jiippasimme kohti
etelää minimoidaksemme vahingon. Tarkoitus on ajella pieni ala-banaani,
päästä kiinni seuraavaan systeemin itätuuliin ja kääntää sen jälkeen
kohti veskaa, takanamme suuri pläkä valtaa pohjoisen ja yritämme olla
ajoissa 20N eteläpuolella.
Vaikkei tälläistä lomapurjehdusta pitäisi ottaa niin vakavasti, niin
sanonta "purjeveneessä olet jo perillä" ei varsinaisesti päde pläkässä
1000nm maalista, vihollisten raapiessa etumatkaa isopurjeen
lätkyttäessä. Olemme todenneet, että alle 10kn myötuuli alkaa olla
purjehduskelvotonta Atlantilla, 20kn ihan kohtuullinen ja 30kn herättää
hymyä ruorin takana.
Vastoinkäyminen koettiin myös veneen sisällä kun vessa alkoi tökkimään.
SenSei sai kuitenkin paskiksen jotenkin toimimaan niin että ämpäriä (ei
vielä) tarvinnut kaivaa esiin.
Tänään nautimme ravintolatason illallisen pippuripihvin,
valkosipuli-chiliöljyssä glaseerattujen uuniperunoiden ja
hunaja-sinappi-rommi-pippuri-kerma kastikkeen kera. Tämä nostatti
kaikkien mielialaa. Tätä kirjoittaessa tuuli on hitusen yltynyt ja
päästään taas jotenkin eteenpäin lighti-spinnulla.
Muistutus vielä kaikille mussukoille siellä loskan keskellä että viestit
täältä eivät jostain syystä mene perille mutta tänne tulee kyllä(kai).
Noin kello 05.00 UTC saimme näkyviin toisen veneen (50-60ft) styyrpuurin
puolella, joka aamun sarastaessa oli aivan keulamme edessä.. tästä
meidän viiden hengen (viidellä sm-mitali) kilpailuhaluton
lomapurjehdusjoukkueemme hieman innostui ja 12.00 UTC voimme todeta
olevamme kyseisen veneen ja St. Lucian välillä. Niin kuin joku viisas on
todennut, sateen jälkeen aurinko paistaa. Katsotaan mitä viikonloppu tuo
tullessaan.
--
Seppo Pajari
Yö sujui mahtavasti spinnulla +20kn luukuttaen, harvinaisesti ilman
yhtään broachia ja mustia mörköjäkään ei piirtynyt taivaan rantaan
poikkeuksellisesti ollenkaan. Tunti ennen aamun valkenemista tuuli
keveni selkeästi, mutta hieman hämäävästi puhaltaen aina välillä 15kn..
luulimme edelleen olevamme uudessa sääsysteemissä kiinni ja päätimme
ajella rhumblinen tuntumassa kohtuullisen länsipainotteisesti.
Puolenpäivän jälkeen tuulen vakiintuessa 6-10kn totesimme, että olemme
tippuneet pois lounaistuulista ja rintama on mennyt nopeammin kuin
mikään ennustus arveli. Ei tässä mitään ennustajia olla, minkäs teet kun
lunta sataa Las Palmasissa.
Iltapäivällä kokeilimme kaikkea pitääksemme hodarikojumme liikenteessä,
nostettiin haavi taivaalle, kokeiltiin sitä normaalisti skuutattuna ja
spiiralla, rikottiin ainoa järkevän mittainen spinnupuomi (korjattiin
myös) ja todettiin Anssin muistikuvien olleen oikeassa, että perinteinen
light-spinnu on aina nopeampi, mikäli haluttu suunta on alle 30 astetta
myötätuulesta.
"Hieman" kilpailuhenkisen miehistömme hermot olivat melkoisen
koetuksella, koska olimme henkisesti valmistautuneet kunnon takamyrskyyn
ja viisi päivää kestävään kunnon luukutukseen. Iltapäivällä tehdyn
damage reportin jäljiltä totesimme, ettemme voi mitään nopeampien
veneiden uuden systeemin kyydissä pysymiselle ja jiippasimme kohti
etelää minimoidaksemme vahingon. Tarkoitus on ajella pieni ala-banaani,
päästä kiinni seuraavaan systeemin itätuuliin ja kääntää sen jälkeen
kohti veskaa, takanamme suuri pläkä valtaa pohjoisen ja yritämme olla
ajoissa 20N eteläpuolella.
Vaikkei tälläistä lomapurjehdusta pitäisi ottaa niin vakavasti, niin
sanonta "purjeveneessä olet jo perillä" ei varsinaisesti päde pläkässä
1000nm maalista, vihollisten raapiessa etumatkaa isopurjeen
lätkyttäessä. Olemme todenneet, että alle 10kn myötuuli alkaa olla
purjehduskelvotonta Atlantilla, 20kn ihan kohtuullinen ja 30kn herättää
hymyä ruorin takana.
Vastoinkäyminen koettiin myös veneen sisällä kun vessa alkoi tökkimään.
SenSei sai kuitenkin paskiksen jotenkin toimimaan niin että ämpäriä (ei
vielä) tarvinnut kaivaa esiin.
Tänään nautimme ravintolatason illallisen pippuripihvin,
valkosipuli-chiliöljyssä glaseerattujen uuniperunoiden ja
hunaja-sinappi-rommi-pippuri-kerma kastikkeen kera. Tämä nostatti
kaikkien mielialaa. Tätä kirjoittaessa tuuli on hitusen yltynyt ja
päästään taas jotenkin eteenpäin lighti-spinnulla.
Muistutus vielä kaikille mussukoille siellä loskan keskellä että viestit
täältä eivät jostain syystä mene perille mutta tänne tulee kyllä(kai).
Noin kello 05.00 UTC saimme näkyviin toisen veneen (50-60ft) styyrpuurin
puolella, joka aamun sarastaessa oli aivan keulamme edessä.. tästä
meidän viiden hengen (viidellä sm-mitali) kilpailuhaluton
lomapurjehdusjoukkueemme hieman innostui ja 12.00 UTC voimme todeta
olevamme kyseisen veneen ja St. Lucian välillä. Niin kuin joku viisas on
todennut, sateen jälkeen aurinko paistaa. Katsotaan mitä viikonloppu tuo
tullessaan.
--
Seppo Pajari
keskiviikko 30. marraskuuta 2016
Atlantin Kaskis
Viimeiset vähätuuliset päivät ovat selvästi kiristäneet miehistön
hermoja ja hampaita. Pientä eripuraa on syntynyt niin sprayhoodin
asennosta kuin sisäfileen paistotavasta. Onneksi keskiviikko toi tuulen
tullessaan ja mieliala on kohentunut silmissä. Univaikeudetkin ovat
takanapäin kun tutut ranskalaisen asuntovaunun narinat ja paukkeet sekä
hydrogeneraattorin murina on saatu takaisin.
Konkreettisin merkki tästä korkeasta mielialasta koettiin eilen illalla
kun Herman Mansikka ja Anssi Björk intoutuivat kokkaamaan kelpo
illallisen. Tuntien operoinnin jälkeen sitloodan illallissaliin
tarjoiltiin atlantin sinivedessä keitettyllä riisillä höystettyä kuivaa
valkoviinikalkkunaa vihannespedillä, kera rommissa liekitetyn ananaksen.
Pikantin lisän toi talon naughty-majoneesi. Juomana somelier Vane
Tempestin suosittelemaa valkoviiniä. Allekirjoittanut pääsi ensimmäisenä
nauttimaan näistä delikaateista, jonka jälkeen vapautin seinsei-Sepon
illallispöydän kuljettajan roolista. Loppuruokailu siis kuljettiin
spinnulla Mikko "smooth hands" Hongellin silkkihansikkaiden
komennuksessa 8-10 solmua. Tämä oli vastuullinen tehtävä johon
suhtauduin asian vaatimalla vakavuudella. Ilmassa nimittäin leijui
jatkuvasti riski että Atlantin Kaskiksen kynttiläillallinen muuttuu
kiinalaiseksi noutopöydäksi. Näin ei tietenkään käynyt vaikka yhden
puuskan innoittamana onnistuin sijoittamaan sir Saaren valkoviinit hänen
reisilleen. Ruokailun jälkeen oli aika heittää silkkihansikkaat naulaan
ja nostaa illallissalin vauhti 11 solmuun. Tämä tietysti Tomppe
Johanssonin tapaan paljain käsin. Ilman väkivaltaa ei kuitenkaan
tämänkään yön spinnajosta selvitty. Muuan lentokala alkoi haastamaan
riitaa lentämällä suoraan allekirjoittaneen alaleukaan kesken surffin.
Vene pysyi kuitenkin lapasessa eikä käsirysyä sen koommin jatkettu.
Vastapuoli joutui hetken räpikömään sitloodan lattialla ennenkuin
nyrkkeilytuomari H. Saari totesi lentokalan voittaneen teknisin pistein,
ja päästi tämän takaisin elementtiinsä.
Illalla saimme myös hieman tulos- ja sijaintitietoja haltuumme.
Luokkavoitto alkaa olemaan pikkuhiljaa jo varman puoleinen, koska eroa
toisena olevaan on urakoitu vaatimattomat 517 mailia. Tämä on
purjehduskilpailuissa jo jonkinmoinen johtoasema. Tuo ero on noin
puolitoista kertaa Gotland Runtin pituus, tai Turusta Saksaan
purjehdittava matka.
Kokonaiskilpilussa tilanne onkin kärjen suhteen tiukempi. Nyt kuitenkin
miehistö on hyvin syönneenä ja levänneenä valmis aloittamaan
kovatuulisen ja armottoman loppukirin kohti St Luciassa sijaitsevaa
maalia. Jäljellä on noin 1000 mailia ja tavoite juhlia itsenäisyyspäivää
ainakin osittain kuivalla maalla.
Ha de bra!
Mikko
hengittt
hermoja ja hampaita. Pientä eripuraa on syntynyt niin sprayhoodin
asennosta kuin sisäfileen paistotavasta. Onneksi keskiviikko toi tuulen
tullessaan ja mieliala on kohentunut silmissä. Univaikeudetkin ovat
takanapäin kun tutut ranskalaisen asuntovaunun narinat ja paukkeet sekä
hydrogeneraattorin murina on saatu takaisin.
Konkreettisin merkki tästä korkeasta mielialasta koettiin eilen illalla
kun Herman Mansikka ja Anssi Björk intoutuivat kokkaamaan kelpo
illallisen. Tuntien operoinnin jälkeen sitloodan illallissaliin
tarjoiltiin atlantin sinivedessä keitettyllä riisillä höystettyä kuivaa
valkoviinikalkkunaa vihannespedillä, kera rommissa liekitetyn ananaksen.
Pikantin lisän toi talon naughty-majoneesi. Juomana somelier Vane
Tempestin suosittelemaa valkoviiniä. Allekirjoittanut pääsi ensimmäisenä
nauttimaan näistä delikaateista, jonka jälkeen vapautin seinsei-Sepon
illallispöydän kuljettajan roolista. Loppuruokailu siis kuljettiin
spinnulla Mikko "smooth hands" Hongellin silkkihansikkaiden
komennuksessa 8-10 solmua. Tämä oli vastuullinen tehtävä johon
suhtauduin asian vaatimalla vakavuudella. Ilmassa nimittäin leijui
jatkuvasti riski että Atlantin Kaskiksen kynttiläillallinen muuttuu
kiinalaiseksi noutopöydäksi. Näin ei tietenkään käynyt vaikka yhden
puuskan innoittamana onnistuin sijoittamaan sir Saaren valkoviinit hänen
reisilleen. Ruokailun jälkeen oli aika heittää silkkihansikkaat naulaan
ja nostaa illallissalin vauhti 11 solmuun. Tämä tietysti Tomppe
Johanssonin tapaan paljain käsin. Ilman väkivaltaa ei kuitenkaan
tämänkään yön spinnajosta selvitty. Muuan lentokala alkoi haastamaan
riitaa lentämällä suoraan allekirjoittaneen alaleukaan kesken surffin.
Vene pysyi kuitenkin lapasessa eikä käsirysyä sen koommin jatkettu.
Vastapuoli joutui hetken räpikömään sitloodan lattialla ennenkuin
nyrkkeilytuomari H. Saari totesi lentokalan voittaneen teknisin pistein,
ja päästi tämän takaisin elementtiinsä.
Illalla saimme myös hieman tulos- ja sijaintitietoja haltuumme.
Luokkavoitto alkaa olemaan pikkuhiljaa jo varman puoleinen, koska eroa
toisena olevaan on urakoitu vaatimattomat 517 mailia. Tämä on
purjehduskilpailuissa jo jonkinmoinen johtoasema. Tuo ero on noin
puolitoista kertaa Gotland Runtin pituus, tai Turusta Saksaan
purjehdittava matka.
Kokonaiskilpilussa tilanne onkin kärjen suhteen tiukempi. Nyt kuitenkin
miehistö on hyvin syönneenä ja levänneenä valmis aloittamaan
kovatuulisen ja armottoman loppukirin kohti St Luciassa sijaitsevaa
maalia. Jäljellä on noin 1000 mailia ja tavoite juhlia itsenäisyyspäivää
ainakin osittain kuivalla maalla.
Ha de bra!
Mikko
hengittt
Menolippu
Vältyimme suuremmalta El Projektilta kun miehistön äly(Anssi&Petter)
keksivät yövahdissa, että vaihdetaan genuan ja stuuran fallit keskenään,
koska genuan fallin lukko on mastolla ja isopurjeen nostimen kulunut osa
jäisi lukon alapuolelle. No ei muuta kuin purjeet tonttiin ja fallien
molemmat päät yhteen yhdeksi loopiksi, 30metrin pyöräytys ja purjeet ylös.
Muuten päivä sujui merikissapurjeella, codella ja genualla vuorotellen,
syöden ja lueskellen. Puolenyön jälkeen edettiin Codella kohtuullista
vauhtia kunnes tuuli hyppäsi 10 solmusta 25 solmuun ja osaksi
jokapäiväisiä manooverejä tullut broachi oli valmis. Tuuli kuoli ja
otimme merikissapurjeen käyttöön, loppuyö oli kuin Suomen syksy,
helvetin pimeä ja sateinen.. pienenä erona, että ulkona tarkeni
t-paidalla ja shortseilla.
Aamun sarastaessa menolippu vihdoin saapui ja nyt yritetään kynsin
hampain roikkua sen kyydissä kohti St. Luciaa, pieni pelko pohjoisessa
kevenevästä tuulesta. Blogin kirjoitus hetkellä nokkaon kohti veskaa ja
vauhtia 8,5 solmua.. tästä tuulen pitäisi vain voimistua ja kääntyä
taakse ja sehän miehistöä hymyilyttää muutaman vuorokauden
pläkän/stressaavan kevyen tuulen jälkeen.
Isommat veneet saivat menolipun yli vuorokauden ennen meitä ja pääsevät
hyödyntämään pitkää vesilinjaansa tuulen ollessa 20kn, ollaan jouduttu
käyttämään luvattoman paljon merikissapurjetta, muttei mitään
vaihtoehtoa kun yritetään pysytellä iskuetäisyydellä kaksi kertaa
isommista jahdeista ja minimoida niiden saama hyöty uuteen sääsysteemiin
pääsystä ennen meitä. Suomalaisten iloksi Vahine etenee todella kovaa
miehistönään Tarantella II:n lähes kaiken avomeripurjehduksen saralla
voittanut miehistö.. Uskomme kokonaisfleetin top3:ssa olevan tällä
hetkellä kaksi suomalaisvenettä. Seuraava meidän kokoluokan nakkikioski
on yli 400nm meitä perässä.
Nyt nautitaan purjehduksesta, hiukan ehkä kiusataan Lucky Ladya ja
katsotaan mitä viimeinen tonni tuo tullessaan, bring it on.
Suomenruotsalais fanisektiollemme tiivistelmä:
Vene håller inte mitä vaan mutta besättningen on färdig "kovaan ajoon"
--
Seppo Pajari
keksivät yövahdissa, että vaihdetaan genuan ja stuuran fallit keskenään,
koska genuan fallin lukko on mastolla ja isopurjeen nostimen kulunut osa
jäisi lukon alapuolelle. No ei muuta kuin purjeet tonttiin ja fallien
molemmat päät yhteen yhdeksi loopiksi, 30metrin pyöräytys ja purjeet ylös.
Muuten päivä sujui merikissapurjeella, codella ja genualla vuorotellen,
syöden ja lueskellen. Puolenyön jälkeen edettiin Codella kohtuullista
vauhtia kunnes tuuli hyppäsi 10 solmusta 25 solmuun ja osaksi
jokapäiväisiä manooverejä tullut broachi oli valmis. Tuuli kuoli ja
otimme merikissapurjeen käyttöön, loppuyö oli kuin Suomen syksy,
helvetin pimeä ja sateinen.. pienenä erona, että ulkona tarkeni
t-paidalla ja shortseilla.
Aamun sarastaessa menolippu vihdoin saapui ja nyt yritetään kynsin
hampain roikkua sen kyydissä kohti St. Luciaa, pieni pelko pohjoisessa
kevenevästä tuulesta. Blogin kirjoitus hetkellä nokkaon kohti veskaa ja
vauhtia 8,5 solmua.. tästä tuulen pitäisi vain voimistua ja kääntyä
taakse ja sehän miehistöä hymyilyttää muutaman vuorokauden
pläkän/stressaavan kevyen tuulen jälkeen.
Isommat veneet saivat menolipun yli vuorokauden ennen meitä ja pääsevät
hyödyntämään pitkää vesilinjaansa tuulen ollessa 20kn, ollaan jouduttu
käyttämään luvattoman paljon merikissapurjetta, muttei mitään
vaihtoehtoa kun yritetään pysytellä iskuetäisyydellä kaksi kertaa
isommista jahdeista ja minimoida niiden saama hyöty uuteen sääsysteemiin
pääsystä ennen meitä. Suomalaisten iloksi Vahine etenee todella kovaa
miehistönään Tarantella II:n lähes kaiken avomeripurjehduksen saralla
voittanut miehistö.. Uskomme kokonaisfleetin top3:ssa olevan tällä
hetkellä kaksi suomalaisvenettä. Seuraava meidän kokoluokan nakkikioski
on yli 400nm meitä perässä.
Nyt nautitaan purjehduksesta, hiukan ehkä kiusataan Lucky Ladya ja
katsotaan mitä viimeinen tonni tuo tullessaan, bring it on.
Suomenruotsalais fanisektiollemme tiivistelmä:
Vene håller inte mitä vaan mutta besättningen on färdig "kovaan ajoon"
--
Seppo Pajari
maanantai 28. marraskuuta 2016
Lomaa lomasta.
Maanantai kului seesteisesti 4-9kn sivutuuleen codella ajellen.
Kohtuullisen raskaan alkumatkan jälkeen liikaan vapaa-aikaan tylsistynyt
miehistö keskittyi lähinnä koko päivän kestäneeseen syömiseen, fallien
ja skuuttien tarkastukseen, jääkaapin ja vihannesten inventointiin\ison
bioroskiksen täyttämiseen.
Ruoka- ja juomatilanne näyttää hyvälle, veneestä löytyy vielä perus
Salen ja SuperAlkon valikoima (kalkkuna ja sisäfile sekä valkoviini,
gin, olut ja cava) Päivittäinen menu tehdään lähinnä vihannesten
kypsyysasteen ja juoman kylmyyden mukaan. Onneksi enää ei ole pelkoa,
että ruorimiehelle tulee musta silmä FullRacing-biministä roikkuvien
mandariinisäkkien johdosta, mutta lentokalat ovat kasvava uhka, yksi jo
löysi kuivaa maata veneestä, mutta pääsi turvallisesti takaisin Ahdin
valtakuntaan. Viisi hyvää kokkia veneessä aiheuttaa lähinnä pulaa
ruuanlaittovuoroista, maanantain masterchef vuorossa olivat Anssi Sukula
ja VoR Björk, ainoat kokit Atlantilla, jotka pystyvät käyttämään
pullollisen valkoviiniä avocado-pastayllätyksen valmistukseen ilman,
että valkoviinin maku ei tunnu ruuan maussa.
Ennen menolippua etelään on vielä tiedossa raastavaa Nauticat- ja kevyen
kelin purjehdusta, rikin trimmaamista happamampaan ilmaan ja isopurjeen
fallin vaihtaminen, tai siis El Projekt, koska varafallia meillä ei
juuri siihen ole. Lisäksi parin päivän sapuskan etukäteen valmistaminen
ja työehtosopimuksen mukainen lepo. Kolmen viime vuorokauden aikana
kertyneet ylityötunnit alkaa olla käytetty työaikapankista. Onneksi
Atlantin TES ei anna mahdollisuutta irtisanoa miehistöä TSL 7 luvun
perusteilla, joten miehistö voi huoleti vetää lepiä, kun siihen on
mahdollisuus.
Kello 01.00 ma-ti välisenä yönä alkoi virvelin räikkä vihdoin laulaa ja
VoR riensi repimään rapalaa sisään pikkupojan innokkuudella.
Pettymykseksemme saaliina oli vain palanen muoviverkkoa, jonka tietysti
korjasimme talteen veneen roskikseen. Meillä on suunnitteilla perustaa
oma ympäristöjärjestö, Muovipussipojat. Sen logona tullee olemaan
kokovartalokuva alastomista purjehdushanureista, patoja kun ei ole
saatavilla. Malleilla on luonnollisesti Carrefourin muovipussit päässä.
El Corte Ingles käy myös.
Kuten blogin kirjoituksien tasosta ja sen noususta voi päätellä, on nyt
mailien puolesta puolimatka ylitetty. Aika menee siivillä.
Kohtuullisen raskaan alkumatkan jälkeen liikaan vapaa-aikaan tylsistynyt
miehistö keskittyi lähinnä koko päivän kestäneeseen syömiseen, fallien
ja skuuttien tarkastukseen, jääkaapin ja vihannesten inventointiin\ison
bioroskiksen täyttämiseen.
Ruoka- ja juomatilanne näyttää hyvälle, veneestä löytyy vielä perus
Salen ja SuperAlkon valikoima (kalkkuna ja sisäfile sekä valkoviini,
gin, olut ja cava) Päivittäinen menu tehdään lähinnä vihannesten
kypsyysasteen ja juoman kylmyyden mukaan. Onneksi enää ei ole pelkoa,
että ruorimiehelle tulee musta silmä FullRacing-biministä roikkuvien
mandariinisäkkien johdosta, mutta lentokalat ovat kasvava uhka, yksi jo
löysi kuivaa maata veneestä, mutta pääsi turvallisesti takaisin Ahdin
valtakuntaan. Viisi hyvää kokkia veneessä aiheuttaa lähinnä pulaa
ruuanlaittovuoroista, maanantain masterchef vuorossa olivat Anssi Sukula
ja VoR Björk, ainoat kokit Atlantilla, jotka pystyvät käyttämään
pullollisen valkoviiniä avocado-pastayllätyksen valmistukseen ilman,
että valkoviinin maku ei tunnu ruuan maussa.
Ennen menolippua etelään on vielä tiedossa raastavaa Nauticat- ja kevyen
kelin purjehdusta, rikin trimmaamista happamampaan ilmaan ja isopurjeen
fallin vaihtaminen, tai siis El Projekt, koska varafallia meillä ei
juuri siihen ole. Lisäksi parin päivän sapuskan etukäteen valmistaminen
ja työehtosopimuksen mukainen lepo. Kolmen viime vuorokauden aikana
kertyneet ylityötunnit alkaa olla käytetty työaikapankista. Onneksi
Atlantin TES ei anna mahdollisuutta irtisanoa miehistöä TSL 7 luvun
perusteilla, joten miehistö voi huoleti vetää lepiä, kun siihen on
mahdollisuus.
Kello 01.00 ma-ti välisenä yönä alkoi virvelin räikkä vihdoin laulaa ja
VoR riensi repimään rapalaa sisään pikkupojan innokkuudella.
Pettymykseksemme saaliina oli vain palanen muoviverkkoa, jonka tietysti
korjasimme talteen veneen roskikseen. Meillä on suunnitteilla perustaa
oma ympäristöjärjestö, Muovipussipojat. Sen logona tullee olemaan
kokovartalokuva alastomista purjehdushanureista, patoja kun ei ole
saatavilla. Malleilla on luonnollisesti Carrefourin muovipussit päässä.
El Corte Ingles käy myös.
Kuten blogin kirjoituksien tasosta ja sen noususta voi päätellä, on nyt
mailien puolesta puolimatka ylitetty. Aika menee siivillä.
Kyllä täällä tarkenee.
Saimme tosian happaman kelin reaching-spinnumme ehjänä alas jälleen
kerran ja sen jälkeen ehdimme nauttia muutaman minuutin peruspurjeilla
sivutuuleen etenemisestä. Pian kuitenkin alkoi parituntia kestävä
järjetön kaatosade, kahvikuppi täyttyi puolitoista kertaa täyteen
sadevedestä parin tunnin sisällä.. kyllähän sadetta maailmaan mahtuu,
mutta se vei tuulen mukanaan tällä kertaa, mikä oli kuitenkin hyvin
tiedossa jo ennusteista. Hieman kokeilimme nauticat-purjetta, kunnes
tuuli alkoi heräilemään sopivasti pimeyden laskeuduttua.. Nyt on ajeltu
spinnulla sekä codella ja koitettu pitää laiva liikenteessä.
Miehistön tyytymättömyys palkittiin ja vuorokaudessa imaistiin 100nm
lisää kaulaa luokkamme toisena olevaan, eron on tällä hetkellä +300nm.
Tulevat sääennusteet ovat melko ristiriitaisia, joidenkin mukaan
kannattaisi ajella suoraa veskaan, toisten mukaan niin kauas länteen
kuin ehtii. Pienenä pelkona on, että isommat ja nopeammat veneet ehtivät
eri tuuliin ja saavat imettyä niiden voimin liikaa kaulaa tulevalla
viikolla.
Yöllä saatiin pysyvä sivutuuli mikä riittää edelleen leppoisaan
etenemiseen codella, miehistö ottaa aurinkoa, kalavehkeet on laskettu ja
Cava-lasit kädessä. Ai niin, merivesi on +27 ja aurinko paistaa.
Terveisiä Xtra Staerkin miehistölle, kiitos erinomaisesta
musiikkielämyksestä, toivomme sen päätyvän radiosoittoon. Hokin ääni on
jumalainen.
P.s Aleksi sun sähköpostit tulevat hyvin perille. Ongelma on sms- eli
TEKSITIVIESTIT iridium-puhelimeen, älä lähetä niitä nettisivuilta vaan
sähköpostilla. Eli sähköpostilla tekstiviestit puhelimeen, niin nähdään
enemmän kuin seitsemän sanaa.
Huom, meidän lähettämistä tekstiviesteistä 90% häviää bittiavaruuteen,
joten älkää olko ihmeissänne jollette saa välttämättä vastausta.
--
Seppo Pajari
kerran ja sen jälkeen ehdimme nauttia muutaman minuutin peruspurjeilla
sivutuuleen etenemisestä. Pian kuitenkin alkoi parituntia kestävä
järjetön kaatosade, kahvikuppi täyttyi puolitoista kertaa täyteen
sadevedestä parin tunnin sisällä.. kyllähän sadetta maailmaan mahtuu,
mutta se vei tuulen mukanaan tällä kertaa, mikä oli kuitenkin hyvin
tiedossa jo ennusteista. Hieman kokeilimme nauticat-purjetta, kunnes
tuuli alkoi heräilemään sopivasti pimeyden laskeuduttua.. Nyt on ajeltu
spinnulla sekä codella ja koitettu pitää laiva liikenteessä.
Miehistön tyytymättömyys palkittiin ja vuorokaudessa imaistiin 100nm
lisää kaulaa luokkamme toisena olevaan, eron on tällä hetkellä +300nm.
Tulevat sääennusteet ovat melko ristiriitaisia, joidenkin mukaan
kannattaisi ajella suoraa veskaan, toisten mukaan niin kauas länteen
kuin ehtii. Pienenä pelkona on, että isommat ja nopeammat veneet ehtivät
eri tuuliin ja saavat imettyä niiden voimin liikaa kaulaa tulevalla
viikolla.
Yöllä saatiin pysyvä sivutuuli mikä riittää edelleen leppoisaan
etenemiseen codella, miehistö ottaa aurinkoa, kalavehkeet on laskettu ja
Cava-lasit kädessä. Ai niin, merivesi on +27 ja aurinko paistaa.
Terveisiä Xtra Staerkin miehistölle, kiitos erinomaisesta
musiikkielämyksestä, toivomme sen päätyvän radiosoittoon. Hokin ääni on
jumalainen.
P.s Aleksi sun sähköpostit tulevat hyvin perille. Ongelma on sms- eli
TEKSITIVIESTIT iridium-puhelimeen, älä lähetä niitä nettisivuilta vaan
sähköpostilla. Eli sähköpostilla tekstiviestit puhelimeen, niin nähdään
enemmän kuin seitsemän sanaa.
Huom, meidän lähettämistä tekstiviesteistä 90% häviää bittiavaruuteen,
joten älkää olko ihmeissänne jollette saa välttämättä vastausta.
--
Seppo Pajari
sunnuntai 27. marraskuuta 2016
Länsirintamalla kaikki hyvin!
Nakkikioski rutisee ja vinkuu, mutta matka taittuu ja miehistöä
hymyilyttää. Eat, Sleep, Sail, Repeat on todettu tehokkaaksi keinoksi
viimeisen neljän vuorokauden aikana matkaa on taittunut vaatimattomat
800nm, viikon aikana 1300nm. Ihan kohtuullisia lukemia vakavasta
ylipainosta kärsivälle nakkikiskalle, hydrogeneraattori aka käsijarru
alhaalla.
Ankkurihässäkkä saatiin fiksattua ja spinnu nostettua, iltapäivä kului
lomapurjehduksen parissa kevyessä myötätuulessa. Odottelimme sopivaa
siftiä jiippaamiseksi ja länteen lähtemiseksi, mutta kun sitä ei koskaan
valoisaan aikaan tullut päätimme, ettei 200nm kaula seuraavaan oma
luokan veneeseen riitä ja jatkaa spinnu ylhäällä samalla halsilla yön
läpi. Pitkien ratojen suurmestari, VoR Saari löysi pimeässä hirmuisen
siftin ja päätimme jiipata säkkipimeässä 25kn tuulessa. Koska
kyseessähän on manoovereihin ratkeava ratakisa, niin kiire oli moinen.
Keulakannella alkoi moinen sota, kaksi miestä vastaan puomi ja muutama
hassu naru. Noin viiden minuutin leijan lennättämisen jälkeen puomi ja
narut lopulta antautuivat ja voima voitti. Siihen vielä kylkeen pari
kolme ei niin suunniteltu stuuran jiippiä, niin miehistö oli valmiina
lähtemään spinnulla yöhön. Yö sujui mukavasti, kirkas tähtitaivas ja
20-25kn tuuli hyvällä kulmalla, mahtava fiilis erinäköisten
spiiraviritelmien jälkeen.
Ammupäivällä tuuli pysyi aika vakiona, aallokon kasvaessa. 12.00
vahdinvaihdon yhteydessä Anssi näytti Lucky Ladyn uudelle miehistölle
yhden aluksen erikoismanöövereistä. Miten pyöräyttää vene ympäri 180
astetta surffissa 25kn tuulessa, sen jälkeen peruuttaa spinnulla
vastatuuleen ohjailunopeuden saamiseksi, vetää ruori linkkuun ja lähteä
bondikäännöksellä jatkamaan matkaa.
Tätä kirjoitellessa olemme ukkospuuskien ympäröimänä, 35kn kohdalla
totesimme josko hieman säästäisimme kalustoa ja ottaisimme spinnun alas,
tässä on kuitenkin matkaa vielä hieman jäljellä.
Huomenna käännämme kurssin kohti maalia, alkuviikko kulunee
vaihtelevissa keveissä olosuhteissa ja menolipun etelään pitäisi alkaa
loppuviikosta.
hymyilyttää. Eat, Sleep, Sail, Repeat on todettu tehokkaaksi keinoksi
viimeisen neljän vuorokauden aikana matkaa on taittunut vaatimattomat
800nm, viikon aikana 1300nm. Ihan kohtuullisia lukemia vakavasta
ylipainosta kärsivälle nakkikiskalle, hydrogeneraattori aka käsijarru
alhaalla.
Ankkurihässäkkä saatiin fiksattua ja spinnu nostettua, iltapäivä kului
lomapurjehduksen parissa kevyessä myötätuulessa. Odottelimme sopivaa
siftiä jiippaamiseksi ja länteen lähtemiseksi, mutta kun sitä ei koskaan
valoisaan aikaan tullut päätimme, ettei 200nm kaula seuraavaan oma
luokan veneeseen riitä ja jatkaa spinnu ylhäällä samalla halsilla yön
läpi. Pitkien ratojen suurmestari, VoR Saari löysi pimeässä hirmuisen
siftin ja päätimme jiipata säkkipimeässä 25kn tuulessa. Koska
kyseessähän on manoovereihin ratkeava ratakisa, niin kiire oli moinen.
Keulakannella alkoi moinen sota, kaksi miestä vastaan puomi ja muutama
hassu naru. Noin viiden minuutin leijan lennättämisen jälkeen puomi ja
narut lopulta antautuivat ja voima voitti. Siihen vielä kylkeen pari
kolme ei niin suunniteltu stuuran jiippiä, niin miehistö oli valmiina
lähtemään spinnulla yöhön. Yö sujui mukavasti, kirkas tähtitaivas ja
20-25kn tuuli hyvällä kulmalla, mahtava fiilis erinäköisten
spiiraviritelmien jälkeen.
Ammupäivällä tuuli pysyi aika vakiona, aallokon kasvaessa. 12.00
vahdinvaihdon yhteydessä Anssi näytti Lucky Ladyn uudelle miehistölle
yhden aluksen erikoismanöövereistä. Miten pyöräyttää vene ympäri 180
astetta surffissa 25kn tuulessa, sen jälkeen peruuttaa spinnulla
vastatuuleen ohjailunopeuden saamiseksi, vetää ruori linkkuun ja lähteä
bondikäännöksellä jatkamaan matkaa.
Tätä kirjoitellessa olemme ukkospuuskien ympäröimänä, 35kn kohdalla
totesimme josko hieman säästäisimme kalustoa ja ottaisimme spinnun alas,
tässä on kuitenkin matkaa vielä hieman jäljellä.
Huomenna käännämme kurssin kohti maalia, alkuviikko kulunee
vaihtelevissa keveissä olosuhteissa ja menolipun etelään pitäisi alkaa
loppuviikosta.
lauantai 26. marraskuuta 2016
Uusi nopeusennätys
Nyt on jo lauantai ja kello on Suomessa 13.00. Ajantaju lähtee
purjehtiessa pitkään.
Viime yönä otimme kurssin tarkoituksellisesti pohjoisempaan, jotta
saisimme paremmat tuulet seuraaviksi päiviksi. Siirryimme noin asteen
pohjoisemmas ja nyt olemme noin N26.5 kohdilla. Tämä pieni legi oli
suhteellisen tapahtumarikas, kuten asiaan kuuluu. Ensin jiipissä saimme
coden rullattua förstaagin ympärille, joka otti oman aikansa. Lopulta
saimme tämänkin El Projektin valmiiksi ja jiippi oli tunti ja vartti sen
aloittamisesta valmis. Sopivaa tasapainoa kaksi kertaa katkaistulle
preventterille. Nyt on preventterin kumitkin vaihdettu ja sen tulisi
kestää suurempikin fakappi. Onneksi näissä vahingoissa ei mitään mennyt
rikki.
Ilta jatkui vauhdikkaasti. Tuulta oli noin 30 kn sivumyötäiseltä ja
juuri ennen kuin aurinko meni maaten, päätettiin aloittaa hyökkäys
pohjoiseen ja vaihdettiin Code spiiralta normaalille skuuttaukselle.
Pikku rintsikoiden jälkeen rätti oli taivaalla ja Herman VoR Saari otti
hyökkäyksen tosissaan ajamalla ranskalaisen nakkikioskimme 17kn
jyrkänteeltä alas. Huomaa ettei nakkikiskaa ole ihan suunniteltu moiseen
veden lentäessä rustien kohtaa metrin patsaina ilmaan. No se ilo sitten
loppui lyhyeen, kun ankkurihässäkkä, jossa code on kiinni alhaalta,
alkoi elämään ja mankumaan taukoa. Sepon tekemän nopsakka inspeksuuni
kertoi, että taitaa olla mutteri kuollut ja se täytyy vaihtaa. Tätä
kirjoittaessa Seppo valmistelee ehjästystä, jotta saamme coden jossain
vaiheessa ylös. Sitä ennen meillä on mukavaa perhepurjehdusta genoa
spiirattuna. Suunta noin 280 ja vauhti 7,5 - 8 ,0 solmua, tuuli 20kn
idästä, spinnun polkaisua taivaalle odotellessa.
Yöllä pääsimme seuraamaan läheltä myös pientä pelastusoperaatiota, kun
More 55 veneen peräsin oli sanonut poks ja vene ajelehti odottaen
hinausta plägään. Auttavia veneitä oli paikalla niin paljon, että emme
jääneet sitä sen enempiä ihmettelemään. Muut veneet jäivät odottamaan
mahdollista damage-veneen evakuointia. Ne veneet toki olivat
suhteellisen suuria, tähän veneeseen ei enää kovin paljoa evakuoitavia
olisi mahtunut. Jälkeen ajattelimme, että oli hyvä ettemme jääneet
siihen, koska olisi voinut olla noloa niiden suurempien veneiden
kannalta, että olimme jo siinä. Emme halunneet aiheuttaa enempää
mielipahaa, varsinkin kun suurin osa niistä veneistä oli ruotsalaisia.
Maanantaina on luvassa vähän hankalampaa, toivottavasti osumme oikeaan
kohtaan rintamaa ja pääsemme siitä hyvin läpi.
Katsotaan milloin ARC saa aikaiseksi laittaa cruisingfleetin tasoitetun
tilanteen nettiin, tällä hetkellä siellä näkyy siis ainoastaan kaikki
veneet siinä järjestyksessä miten lähellä St. Luciaa ne ovat.
Ja tekstarit eivät lähde edelleenkään kovin hyvin. Ja tänne ne saapuvat
joskus paremmin ja joskun huonommin. Pahoittelut siitä.
Näillä mennään!
P.s Aleksi lähetä sms-viestit sähköpostilla sateliittipuhelimeen,
nettisivujen kautta tulee vain 30 ekaa merkkiä, joten jää arvoitukseksi
mitä kirjoittelet.
purjehtiessa pitkään.
Viime yönä otimme kurssin tarkoituksellisesti pohjoisempaan, jotta
saisimme paremmat tuulet seuraaviksi päiviksi. Siirryimme noin asteen
pohjoisemmas ja nyt olemme noin N26.5 kohdilla. Tämä pieni legi oli
suhteellisen tapahtumarikas, kuten asiaan kuuluu. Ensin jiipissä saimme
coden rullattua förstaagin ympärille, joka otti oman aikansa. Lopulta
saimme tämänkin El Projektin valmiiksi ja jiippi oli tunti ja vartti sen
aloittamisesta valmis. Sopivaa tasapainoa kaksi kertaa katkaistulle
preventterille. Nyt on preventterin kumitkin vaihdettu ja sen tulisi
kestää suurempikin fakappi. Onneksi näissä vahingoissa ei mitään mennyt
rikki.
Ilta jatkui vauhdikkaasti. Tuulta oli noin 30 kn sivumyötäiseltä ja
juuri ennen kuin aurinko meni maaten, päätettiin aloittaa hyökkäys
pohjoiseen ja vaihdettiin Code spiiralta normaalille skuuttaukselle.
Pikku rintsikoiden jälkeen rätti oli taivaalla ja Herman VoR Saari otti
hyökkäyksen tosissaan ajamalla ranskalaisen nakkikioskimme 17kn
jyrkänteeltä alas. Huomaa ettei nakkikiskaa ole ihan suunniteltu moiseen
veden lentäessä rustien kohtaa metrin patsaina ilmaan. No se ilo sitten
loppui lyhyeen, kun ankkurihässäkkä, jossa code on kiinni alhaalta,
alkoi elämään ja mankumaan taukoa. Sepon tekemän nopsakka inspeksuuni
kertoi, että taitaa olla mutteri kuollut ja se täytyy vaihtaa. Tätä
kirjoittaessa Seppo valmistelee ehjästystä, jotta saamme coden jossain
vaiheessa ylös. Sitä ennen meillä on mukavaa perhepurjehdusta genoa
spiirattuna. Suunta noin 280 ja vauhti 7,5 - 8 ,0 solmua, tuuli 20kn
idästä, spinnun polkaisua taivaalle odotellessa.
Yöllä pääsimme seuraamaan läheltä myös pientä pelastusoperaatiota, kun
More 55 veneen peräsin oli sanonut poks ja vene ajelehti odottaen
hinausta plägään. Auttavia veneitä oli paikalla niin paljon, että emme
jääneet sitä sen enempiä ihmettelemään. Muut veneet jäivät odottamaan
mahdollista damage-veneen evakuointia. Ne veneet toki olivat
suhteellisen suuria, tähän veneeseen ei enää kovin paljoa evakuoitavia
olisi mahtunut. Jälkeen ajattelimme, että oli hyvä ettemme jääneet
siihen, koska olisi voinut olla noloa niiden suurempien veneiden
kannalta, että olimme jo siinä. Emme halunneet aiheuttaa enempää
mielipahaa, varsinkin kun suurin osa niistä veneistä oli ruotsalaisia.
Maanantaina on luvassa vähän hankalampaa, toivottavasti osumme oikeaan
kohtaan rintamaa ja pääsemme siitä hyvin läpi.
Katsotaan milloin ARC saa aikaiseksi laittaa cruisingfleetin tasoitetun
tilanteen nettiin, tällä hetkellä siellä näkyy siis ainoastaan kaikki
veneet siinä järjestyksessä miten lähellä St. Luciaa ne ovat.
Ja tekstarit eivät lähde edelleenkään kovin hyvin. Ja tänne ne saapuvat
joskus paremmin ja joskun huonommin. Pahoittelut siitä.
Näillä mennään!
P.s Aleksi lähetä sms-viestit sähköpostilla sateliittipuhelimeen,
nettisivujen kautta tulee vain 30 ekaa merkkiä, joten jää arvoitukseksi
mitä kirjoittelet.
torstai 24. marraskuuta 2016
24-27.11. sää
Gentlemen,
Kiitos sääviesteistä. Niistä on ollut apua. Toistaiseksi tuulta on
riittänyt. Viime yön miehistön ajoi pelkällä isolla kiinalaisen ja muun
hässäkän jälkeen. Aamulla taasen code ylös spiirattuna ja kisaan mukaan.
Muutaman vrkn kuluttua ilmeisesti tuulet kevenee. Koettakaa arvata iso
sääkuva eli pari kolme vrk eteenpäin lat/long missä eniten tuulee.
Kiitoksia etukäteen. Väärin arvannutta ei hirtetä raakapuun nokkaan
Kipparisepppo
--
Seppo Pajari
Kiitos sääviesteistä. Niistä on ollut apua. Toistaiseksi tuulta on
riittänyt. Viime yön miehistön ajoi pelkällä isolla kiinalaisen ja muun
hässäkän jälkeen. Aamulla taasen code ylös spiirattuna ja kisaan mukaan.
Muutaman vrkn kuluttua ilmeisesti tuulet kevenee. Koettakaa arvata iso
sääkuva eli pari kolme vrk eteenpäin lat/long missä eniten tuulee.
Kiitoksia etukäteen. Väärin arvannutta ei hirtetä raakapuun nokkaan
Kipparisepppo
--
Seppo Pajari
Kiinalainen eli nopsakka jiippi....
...on manoveeri siinä missä muutkin.
Muutama päivä kulunut edellisestä päityksestä johtuen vähän hankalista
yhteyksistä ja laiskuudesta. Tekstiviestit veneestä ulkomaailmaan eivät
lähde matkaan kovin tehokkaasti. Kauniimmat osapuolet ovat miehistön
mielissä ja viestejä on yritetty lähettää, tämä vain varmistuksena, että
ei tarvitse pelihousuja repiä. Veneeseen tulee tekstarit, mutta silloin
tällöin vajaavaisena. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että viestit
kannattaa lähettää osoitteeseen 881631689111@msg.iridium.com, ei sieltä
nettisivuilta. Muistakaa se 160 merkkiä maks.
Siinä ne tärkeimmät, sitten asiaan. Kanarian läpi päästiin lopulta usean
tunnin konetuksen jälkeen, jota tekivät myöskin muut kilpasiskokset. Sen
jälkeen meno on ollut vauhdikasta. Viime vrk matka oli yli 200 mailia ja
se on tällä veneellä toisteksi paras vuorokausi. Nyt tulevasta
vuorokaudesta tullee samanmoinen.
Tuulet ovat olleet suosuisia 15 - 30 kn, sivutuulta ja myötäistä.
Pääasiassa painellaan Codella joko normaalisti tai spiirattuna.
Nopeusennätystä pitää hallussaan tietysti allekirjoittanut. Se tuli
vahingossa ja pimeässä. 15 solmun huvi päättyi asiaan kuuluvasti
otsikossa olevaan kiinalaiseen. Sen jälkeen sitten olikin kaikki narut
ja nyörit niin solmussa, että meni Toveri Mikon kanssa muutama tunti
niitä selvittäessä. Ja kun kakat oli huosuista saatu pois, nuoltiin
haavat ja paineltiin pelkällä isolla loppuyö. Heti aamun sarastaessa, ja
nyt, on taas Code ylhäällä ja vauhti 8-12 solmua.
Kaikki siis hyvin ja Sensei-Seppokin on uskaltanut nukkua öisin.
-herman
--
Seppo Pajari
Muutama päivä kulunut edellisestä päityksestä johtuen vähän hankalista
yhteyksistä ja laiskuudesta. Tekstiviestit veneestä ulkomaailmaan eivät
lähde matkaan kovin tehokkaasti. Kauniimmat osapuolet ovat miehistön
mielissä ja viestejä on yritetty lähettää, tämä vain varmistuksena, että
ei tarvitse pelihousuja repiä. Veneeseen tulee tekstarit, mutta silloin
tällöin vajaavaisena. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että viestit
kannattaa lähettää osoitteeseen 881631689111@msg.iridium.com, ei sieltä
nettisivuilta. Muistakaa se 160 merkkiä maks.
Siinä ne tärkeimmät, sitten asiaan. Kanarian läpi päästiin lopulta usean
tunnin konetuksen jälkeen, jota tekivät myöskin muut kilpasiskokset. Sen
jälkeen meno on ollut vauhdikasta. Viime vrk matka oli yli 200 mailia ja
se on tällä veneellä toisteksi paras vuorokausi. Nyt tulevasta
vuorokaudesta tullee samanmoinen.
Tuulet ovat olleet suosuisia 15 - 30 kn, sivutuulta ja myötäistä.
Pääasiassa painellaan Codella joko normaalisti tai spiirattuna.
Nopeusennätystä pitää hallussaan tietysti allekirjoittanut. Se tuli
vahingossa ja pimeässä. 15 solmun huvi päättyi asiaan kuuluvasti
otsikossa olevaan kiinalaiseen. Sen jälkeen sitten olikin kaikki narut
ja nyörit niin solmussa, että meni Toveri Mikon kanssa muutama tunti
niitä selvittäessä. Ja kun kakat oli huosuista saatu pois, nuoltiin
haavat ja paineltiin pelkällä isolla loppuyö. Heti aamun sarastaessa, ja
nyt, on taas Code ylhäällä ja vauhti 8-12 solmua.
Kaikki siis hyvin ja Sensei-Seppokin on uskaltanut nukkua öisin.
-herman
--
Seppo Pajari
Kiinalainen eli nopsakka jiippi...
...on manoveeri siinä missä muutkin.
Muutama päivä kulunut edellisestä päityksestä johtuen vähän hankalista
yhteyksistä ja laiskuudesta. Tekstiviestit veneestä ulkomaailmaan eivät
lähde matkaan kovin tehokkaasti. Kauniimmat osapuolet ovat miehistön
mielissä ja viestejä on yritetty lähettää, tämä vain varmistuksena, että
ei tarvitse pelihousuja repiä. Veneeseen tulee tekstarit, mutta silloin
tällöin vajaavaisena. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että viestit
kannattaa lähettää sähköpostin kautta, ei sieltä nettisivuilta.
Muistakaa se 160 merkkiä maks.
Siinä ne tärkeimmät, sitten asiaan. Kanarian läpi päästiin lopulta usean
tunnin konetuksen jälkeen, jota tekivät myöskin muut kilpasiskokset. Sen
jälkeen meno on ollut vauhdikasta. Viime vrk matka oli yli 200 mailia ja
se on tällä veneellä toisteksi paras vuorokausi. Nyt tulevasta
vuorokaudesta tullee samanmoinen.
Tuulet ovat olleet suosuisia 15 - 30 kn, sivutuulta ja myötäistä.
Pääasiassa painellaan Codella joko normaalisti tai spiirattuna.
Nopeusennätystä pitää hallussaan tietysti allekirjoittanut. Se tuli
vahingossa ja pimeässä. 15 solmun huvi päättyi asiaan kuuluvasti
otsikossa olevaan kiinalaiseen. Sen jälkeen sitten olikin kaikki narut
ja nyörit niin solmussa, että meni Toveri Mikon kanssa muutama tunti
niitä selvittäessä. Ja kun kakat oli huosuista saatu pois, nuoltiin
haavat ja paineltiin pelkällä isolla loppuyö. Heti aamun sarastaessa, ja
nyt, on taas Code ylhäällä ja vauhti 8-12 solmua.
Kaikki siis hyvin ja Sensei-Seppokin on uskaltanut nukkua öisin.
-herman
Muutama päivä kulunut edellisestä päityksestä johtuen vähän hankalista
yhteyksistä ja laiskuudesta. Tekstiviestit veneestä ulkomaailmaan eivät
lähde matkaan kovin tehokkaasti. Kauniimmat osapuolet ovat miehistön
mielissä ja viestejä on yritetty lähettää, tämä vain varmistuksena, että
ei tarvitse pelihousuja repiä. Veneeseen tulee tekstarit, mutta silloin
tällöin vajaavaisena. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että viestit
kannattaa lähettää sähköpostin kautta, ei sieltä nettisivuilta.
Muistakaa se 160 merkkiä maks.
Siinä ne tärkeimmät, sitten asiaan. Kanarian läpi päästiin lopulta usean
tunnin konetuksen jälkeen, jota tekivät myöskin muut kilpasiskokset. Sen
jälkeen meno on ollut vauhdikasta. Viime vrk matka oli yli 200 mailia ja
se on tällä veneellä toisteksi paras vuorokausi. Nyt tulevasta
vuorokaudesta tullee samanmoinen.
Tuulet ovat olleet suosuisia 15 - 30 kn, sivutuulta ja myötäistä.
Pääasiassa painellaan Codella joko normaalisti tai spiirattuna.
Nopeusennätystä pitää hallussaan tietysti allekirjoittanut. Se tuli
vahingossa ja pimeässä. 15 solmun huvi päättyi asiaan kuuluvasti
otsikossa olevaan kiinalaiseen. Sen jälkeen sitten olikin kaikki narut
ja nyörit niin solmussa, että meni Toveri Mikon kanssa muutama tunti
niitä selvittäessä. Ja kun kakat oli huosuista saatu pois, nuoltiin
haavat ja paineltiin pelkällä isolla loppuyö. Heti aamun sarastaessa, ja
nyt, on taas Code ylhäällä ja vauhti 8-12 solmua.
Kaikki siis hyvin ja Sensei-Seppokin on uskaltanut nukkua öisin.
-herman
maanantai 21. marraskuuta 2016
Kenttä loppuu, kalastus alkaa
Pikkulinnut ovat laulaneet että olemme oman luokan kärjessä. Taktiikka on selkeä ja jatkamme länteen ja vältämme menoa etelään. Viime yönä teimme yhteensä 13 purjeen vaihtoa ja vähän käytimme Nauticat-purjehdusta. Voipi olla, että aktiivisuus alkujännityksen jälkeen vähän laskee samalla kun kelit tasaantuvat.
Kaikki hyvin siis. Vähän kosteaa ja kylmää siten että öisin joutuu olla pitkät housut jalassa. Eli sama periaatteessa kuin Suomessa. Nyt sensei-Seppo laittaa siimat kuntoon, illalla on tuoretta kalaa.
-Herman
Ja ai niin, Yahting world julkaisi lähdöstä videon. Siitä voi päätellä, että olimme ensimmäisenä linjan yli. Koittakaa etsiä se facesta.
sunnuntai 20. marraskuuta 2016
Se on yhdensuuntainen lippu nyt.
Vaikkei olisikaan uskossa kuten miehistömme, paras raamatun oppitunti kuuluu: milloin Nooa rakensi arkin? -ennen sadetta-.
Viimehetken hankinnat on tehty ja ranskalaista tapaa kunnioittaen, vene menetettäessä mukaan otettava Grap-pack on täytetty shampoolla pelastajia(ei uskoon tullutta miehistöä) varten.
Uusin sääennuste näyttää todella hankalalle, kuten miehistökin, onneksi meillä ei ole yhtään demaria matkassa ja saatamme alkumatkasta tehdä todella sikamaisen tempun, mikä alkuun vähän pidentää matkaa kohteeseen, mutta viikon päästä alkaa näkyä luettelossa.
Jokainen meistä tietysti lähettää voimia rakkaimmilleen, meillä on Mikko "hauis" Hongell. Ei kannata toivottaa onnea, meistä kukaan ei luota siihen ja ainut jumalamme on SparCraft.
lauantai 19. marraskuuta 2016
Alumiinista hiilikuitua.
Kuten edellisestä päivityksestä voi päätellä, miehistö kävi eilen ottamassa tyhjät pois.
Säätila on vähintäänkin mielenkiintoinen, etelässä suuri tuuleton alue, pohjoisessa muutama todella voimakas matalapaine, Azorien korkea niiden välissä ja kaiken keskellä. Tässä kohtaa viimeistään on kohtuullista esitellä meidän navigaattori, Aleksi froon Turku. Koska satelliittipuhelimella on mahdotonta seurata koko Atlantin säätilaa, niin olemme ulkoistaneet sen koto-Suomeen valokuidun päähän maisteri Lehtoselle.
Miehistö on nälkäinen ja valmiina ottamaan haasteen vastaan, matkaan lähdetään rennoin mutta tiukin rantein. Fiilis alkaa muuttua odotuksesta jännityksen puolelle, pasaati tarjoaa ainoastaan yhdensuuntaisen lipun, kuten allekirjoittanut hyvin tietää. Et voi muuttaa matkaa, mutta matka voi muuttaa sinua.
-Anssi-
perjantai 18. marraskuuta 2016
Stenare
Bunkrausta
Kuvan patonki-stash sisältää 142 patonkia jotta miehistöllä säilyy mahdollisuus päivittäiseen bruschettahifistelyyn. Myös noin 100 säilykepurkkia, ja 40 pakettia pastaa ja nuudeleita takaa sen, että tarvittaessa voidaan pidot pitää vaikka kokonaiselle legioonalle.
Alkuaikojen Whitbread-skabojen mukaisesti otamme myös hieman viiniä mukaan. Tämä hankinta on vielä tekemättä, koska parhaan hinta laatusuhteen omaava viini on toistaiseksi löytämättä. Täytyy siis tänään pistäytyä paikallisessa puistossa tarkastamassa mitä viiniä Las Palmasin ammattilaiset suosivat.
Toisessa kuvassa todistusaineistoa siitä miten kipparimme oli "vahingossa" hankkinut muutaman paketin alkoholitonta olutta. Miehistön keskuudessa ovat huhut alkaneet kiertämään kipparin mahdollisesta uskoon tulemisesta ja tahdosta vieroittaa miehistö irti alkoholipaholaisen hampaista.
Mikko
torstai 17. marraskuuta 2016
Yhteys sankareihin!
Muuten homma rullaa normaalisti. Keli on kuin morsian ja ihaillen juuri katsoin myös Turun sääennusteen.
-Herman-
Ps. Den vinner som har mest skuld när svampmolnen kommer!
keskiviikko 16. marraskuuta 2016
Terveiset Las Palmasista.
Loppu tästä viikosta kulunee eri purjesetuppien miettimisessä ja veneen trimmaamisessa. Seppo ei pettänyt tälläkään kertaa, vaan nyt meillä on matkassa jättiläis-code-0:n lisäksi kaksi kertaa alkuperäistä pidempi spinnupuomi, mitä joudutaan vielä luultavasti hieman laminoimaan.
Ilma on jo suomalaisittain tuskaisen kuuma ja olut liian kylmä, muuten Las Palmasissa kaikki hyvin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)