Maalissa

Viimeiset 300nm sujuivat tuskaisen hitaasti, rampana nilkutimme genualla maaliin tuulen ollessa kevyttä ja suoraa takaa. Spinnulla olisimme olleet vähintään 5h aikaisemmin perillä. Maalilinjan löytäminen oli yhtä hankalaa kuin aikaisemminkin ja juuri linjaa leikatessamme saimme vielä squallin niskaan. Tunti kerrallaan keskityimme pitämään nopeutemme riittävänä toisena olleeseen Lisanneen nähden.

Tämän kertainen ison varaston ylitys oli melko raskas, pasaatin puuttuessa paria viimeistä päivää lukuunottamatta. Neljän hengen miehistö on kompakti ja pärjää kohtuullisen vähällä ylityksen ajan, mutta tunteja kertyy vuorokauteen melko runsaasti. Marjojen ollessa riittävän happamia ei tainnut kukaan saada nukuttua muutamaan vuorokauteen. Myös yöllä +25kn tuulessa spinnun ajaminen luo omat haasteensa kahden hengen vahtivuoroille. Purjeen vaihdoissa tarvitaan koko porukka. Heinin purjehduskokemus oli miehistöstä selkeästi vähäisin, mutta asenne kovin. Harva ajelee spinnua ensi kertaa säkkipimeässä Atlantilla reippaissa tuulissa ja isossa aallokossa.

Muiden veneiden kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen näyttää luokkavoiton lisäksi kokonaiskilpailun voitto lähes varmalta ja järjestäen kilpakumppaneillamme on konetunteja meitä enemmän. Maaliintulon jälkeen miehistö on keskittynyt paikallisen tuoremehun nauttimiseen. Mikko lensi lauantaina Suomeen ja tilalle saatiin Jaakko, Suomen lahja kauppamerenkululle. Tänään on tarkoitus lähteä jollan hankintaan Martiniquelle ja sieltä suunnata etelän saarille, joista palata palkintojenjakoon nappaamaan pytty tai pari.

Heti maaliin saapumisen jälkeen tuntuu ettei ihan heti viitsisi uudelle ylitykselle lähteä, mutta jo tällä hetkellä tuntuu että miksei. Seuraavalla ison varaston ylityksellä voisin harkita isompaa ja nopeampaa venettä ja 6-8hlö miehistöä, vai mitä Rolle?

Blogi siirtyy osoitteeseen tuuliajolla.blogspot.com jossa on meidän matkastamme enemmän ja purjehdustermejä vähemmän. Koitetaan lisätä tänne vielä pienimuotoinen kuvakollaasi matkalta, kunhan sopiva nettiyhteys löytyy.

-Anssi-

 

 

Tuskan parahdus.

Eilen vähän blogin kirjoittamisen jälkeen ala-gaija petti lukolta, jonka
seurauksena spinnupuomi nro 2 löi itsensä kappaleiksi vanttiin. Pienen
hässäkän jälkeen kappaleet oli kannella ja miehistön ilmeet melko
happamia. Hetken kuluttua saatiin kuitenkin rikattua aikaisemmin helan
menettäneestä spinnupuomista spiirapuomi genualle ja sen voimin on nyt
kruisailtu kohti St.Luciaa 14-35kn vaihtelevassa tuulessa. Vauhti
näinkin näyttäisi riittävän aika pitkälle (neljä huonetta ja keittiö
kulkee 8kn nopeudella kohteeseen), todellinen sijoitushan ratkeaa kun
veneet ilmoittavat konetuntinsa maaliin päästyään, meillä niitä on reilu
13h.
Muutamalta viime vuodelta on ikäviä kokemuksia veneistä jotka kulkevat
pläkässä 7kn, mutta maalissa konetunnit ovat 0h.

Tällä hetkellä matkaa maaliin on enää alle 300nm, skumppa on kylmässä ja
tunnelma odottava. Jos vauhtia on kiristettävä, niin vielä on välineet
spinnun rikaamiseen. Tuulen pysytellessä +20kn ajellaan ruotsalaisella
kohti maalia, välinerikkoja on sen verran että säästellään vähän vehkeitä.
Matkalla hajonnutta; spinnupuomeja 2kpl, genaakkeripuomi vääntynyt ja
heloitus irti kannesta, katkennut falli, alagaija ja ylägaija jonka
heloitus tuli myös alas mastosta, revennyt isopurje, räjähtänyt code 0,
skuuttien päitä...jne.

Veneessä on sisällä melkoinen Ibiza, ajoittaiset sadekuurot pitävät
huolta ilman rittävästä kosteudesta ja noin kahdeksan tunnin välein
käytettävä kone lämmittää ennestään +30 asteista ilmaa mukavasti. Hyvin
toimiva hydrogeneraattori on pois käytöstä, jottei vauhti turhaan
hidastu ja akut ladataan perinteisesti konetta käyttämällä.

Iso kiitos jo tässä vaiheessa Aleksille, Sepolle, Antille ja muille
nettipurjehtijoille jotka ovat pitäneet meitä ajan tasalla sään
kehittymisestä ja sijoituksista, sekä spekulaatioista muiden veneiden
suuntien ja nopeuksien suhteen.

--
Seppo Pajari, s/y Lucky Lady, spajari@ocens.net, telephone +358400711959

Terveisiä Linnanmäeltä

Tiistai kului spinnulla kevyttä sivutuulta leikatessa, illansuussa tuuli
vihdoin nousi 20kn ja saatin puomia vähän ulos ja spinnua esille.
Vihdoinkin sitä purjehdusta mitä täältä on tultu hakemaan! Yö sujui
vauhdikkaasti spinnulla kohteeseen ajellessa. Keskiviikko sujui samalla
kaavalla 18-27kn tuulessa, hieman kohteesta länteen ajellessa. 20 asteen
leikkaus on minimi isossa aallokossa spinnutellessa, olo on kun hyppäisi
Linnanmäen vuoristorataan, mutta tämä höykytys jatkuu tunnista ja
päivästä toiseen, eikä Mad Max anna ruorimiehelle hetken lepoa.

Isot veneet, joiden kanssa käydään kovaa kisaa, ovat hyvässä
sivutuulessa ja ajelevat tolkutonta 9kn runkonopeutta. Ke-to
vuorokauteen saatiin 200nm päivämatka ja meillä on vielä muutama ase
varastossa loppukiriin St. Lucialle. To -aamuyöstä broachin jälkeen 30kn
tuulessa skuutit irtosivat spinnusta ja samalla tehtiin päätös pienentää
purjepinta-alaa ja antaa miehistölle hengähdystauko. Myöhemmin Lucky
Ladyn alkuperäinen isopurje tuli jiipissä tiensä päähän ja repesi
etuliikistä takaliikkiin, onneksi sopivasti ykkösreivin alapuolelta.
Reivatulla isolla joudutaan siis ajelemaan loppumatka.

Tänään torstai-aamupäivällä NaturalBornHelmsman Kaasalainen ajeli 15kn
uudeksi tämän reissun ennätykseksi ja salamipötköä purren huuteli ettei
tuollaiset 10kn vauhdit tunnu miltään. Meriolosuhteet näemmä muuttavat
ihmistä. Tänään tankataan ruokaa, levätään ja huomenna katsotaan mihin
Atlantin revityimmästä Soliferista on.


--
Seppo Pajari, s/y Lucky Lady, spajari@ocens.net, telephone +358400711959

Tuhansia töitä, valvottuja öitä.

HOXHOX MIKKO EI EHDI TORSTAIN LENNOLLE JA LAUANTAI 14.12 OLISI PARAS
PÄIVÄ SEURAAVALLE LENNOLLE.

Ke-To yö sujui spinnulla hyvin,kunnes vastaan asteli yllätys yllätys
squalli. Ajateltiin vähän Mikon kanssa säästää vehkeitä, herätettiin
Seppo sekä Heini ja vedettiin spinnu sukkaan squallin ajaksi. Squallin
jälkeen Seppo halusi haavin ylös ja pienen punnertamisen jälkeen haavi
nousi yhdessä tuulen nopeuden kanssa. Tuulen noustessa 20kn haavi
meinasi katkaista assypuomin ja repiä kansirakenteen irti, joten
keulamiehistön päätöksellä otettin omakotitalo pois keulasta ja
vedettiin ruotsalainen spinnu tilalle (spiirattu genua) loppuyöksi.Yö ei
mennyt ihan nappiin, mutta loppuun ajettu yölinja pääsi vihdoin nukkumaan.

Torstain valjetessa otettiin pakasta neitseellinen runner spinaakkeri,
joka todettiin melko tehokkaaksi (+100m2 0,75oz)
kevyen tuulen liikennöintiin. Päivä sujui iltaa kohti heikentyvää tuulta
hyödyntäen, yritettiin saada runnerista kaikki mahdollinen irti ja
todettin, että sillä lähdetään myös yöhön. Tuuli hiipui 3-6kn ja spinnun
ajaminen alkoi muodostua mahdottomaksi isosta ja pitkästä swellistä,
joka muutti apparenttia kuuden sekunnin välein, johtuen.
Allekirjoittanut ajoi spinnulla 360 asteen kiepin, jollaista en ole
tiennyt mahdolliseksikaan. Ajamisen muututtua mahdottomaksi otettiin
pallo alas ja kokeiltiin jälleen ruotsalaista spinnua (onnistuttiin
rikkomaan spinnupuomin hela, onneksi on kaksi), genualla leikkaamista,
kaikkea mahdollista, mutta vene ei yksinkertaisesti liikkunut
hetkittäisiä kahden solmun huippuja lukuun ottamatta. 01.00 päätettiin
vetää peltigenua salkoon, sillä pelko muiden kanssakilpailijoiden
koneistamisesta parempiin tuuliin ei jättänyt vaihtoehtoja. Yölinjan
ollessa jo nukkumassa kone keitti taas vaihteeksi, mutta onneksi tuuli
virisi samalla juuri ja juuri purjehduskelpoiseksi.

Itsenäisyyspäivän kunniaksi Lucky Lady kuljettaa meitä kohti länttä
täydellä isolla ja genualla +7kn nopeudella. Miehistö puolestaan
ajatteli katsoa illalla linnanjuhlia ja nauttia taas lammaskuskusista
tuoreilla vihanneksilla höystettynä, kenties jopa shampanjan kanssa.
Vihannekset ovat säilyneet todella hyvin ja riittänevät lähes maaliin
saakka, lihaa on jäässä vielä vähintään loppumatkan tarpeisiin ja
olut/viinivarastot ovat miltei neitselliset. Kalantapporommikin on
pysynyt kiinni johtuen pitlkälti kalastamisen vähyydestä...terveisiä
vaan Kallelle.

Miehistö odottaa jo matalapaineen laitaan kiinni pääsemistä ja kovaa
slööriä kohti maalia. Skuutteja löysätessä merten Mad Max lähtee kuin
jousipyssystä, joten jää maaliin nähtäväksi kuinka pitkälle noin
vuorokauden kuluttua alkava loppurutistuksemme(3x Gotlant Runt) riittää.
Ainakin osa kilpailijoista ajelee tällä hetkellä koneella kohti maalia,
joten tuloksista ei voi sanoa vielä mitään.

-Anssi-

-- Seppo Pajari, s/y Lucky Lady, spajari@ocens.net, telephone +358400711959

Historia toistaa itseään; puolimatkan krouvi.

Maanantai-päivä ajeltiin melko reipasta kyytiä spinnulla kohteeseen
hiukan eteläpainoitteisesti. Illalla navigaattori Aleksin viestin
jälkeen ladattiin uudet säätiedot koneelle ja todettiin, että reitistä
riippumatta joudutaan kevyeen tuuleen ja Mikon haaveet piparista ovat
murentumassa. Ladattiin useita eri grippejä ja löydettiin ehkä vähiten
huono reitti on ajaa 22N latitudia pitkin suoraa länteen ja yrittää
päästä lännestä saapuvan matalapaineen kyytiin, mistä on helppo pudottaa
etelään kovissa +20kn tuulissa. Toinen vaihtoehto olisi ollut ajaa
lounaaseen, missä pläkä tulee myöhemmin, mutta jatkuu pidempään suttuisena.

Go West -päätöksen tehtyämme squalli tuli ystävällisesti tervehtimään
meitä, siftasi tuulen 50 astetta ja teki spinnusta rintsikat.
Rintsikoiden avaaminen onnistui suhteellisen helposti, ei ollut
hakasissa varmuuslukkoa. Spinnu vaihdettiin codeen ja alkoi kilpa-ajo
pläkää vastaan länteen. Yölinja ei pettänyt tälläkään kertaa, Mustan
Barbaarin pikkuveli tuli tervehtimän meitä puolenyön aikoihin, tuuli
hyppäsi 15 solmusta 35 solmuun ja siftasi suoraan sivulle. Seurauksena
kunnon broachailua ja 2011 vuoden traumat toistuivat, kun tähän mennessä
eniten käytetty purjeemme code räjähti kappaleiksi. Tilanteen jälkeen
taistelutahto oli vähän koetuksella ja Mikon piparitalo käytännössä
sortunut. Pe-la kevyissä tuulissa tulee neljästä Atlantin ylityksestä
selvinnyttä purjetta taatusti ikävä.

Yölinjan herättyä tähän päivään kaivettiin spinnu esiin purjevarastosta
(keulahytistä) ja vetäistiin taivaalle, jolloin Lucky Ladyn vauhti
hyppäsi yhdeksään solmuun. Päivä on sujunut aaltoja talteen ajaessa,
lampaasta (älkää pervot viitsikö), skumpasta ja Atlantin tiramisusta
nauttien. Yön selkään on tarkoitus ajaa täydessä latingissä spinnulla
varmistaaksemme paremmalla tuulialueella pysymisen. Ehkä poikkeus
vahvistaa säännön ja näemme auringon nousun kohtaamatta joka öisiä
vieraitamme.

Sijoituksemme on tällä hetkellä omassa luokassa ensimmäinen ja koko
porukasta 4/167. Joku ystävällinen henkilö voisi laittaa
satelliittipuhelimeen viestin, ketkä kolme edellä olevaa ovat ja
minkälaisella erolla, jotta PEURANAJO voi alkaa.

-Anssi-

--
Seppo Pajari, s/y Lucky Lady, spajari@ocens.net, telephone +358400711959

Yölinjalla

Toissapäivänä havahduin paluulentoni Suomeen lähtevän jo yhdeksän päivän päästä eli puolet matkaan varatusta ajasta oli jo käytetty emmekä olleet edes saavuttaneet puoltaväliä matkasta alun tyvenien takia. Uuden lennon varaaminen sinällään ei ole ongelma, mutta aikatauluni oli suunniteltu alkavan pikkujoulukauden ympärille. Laitoin korvalappustereoihini soimaan Eye of the Tigerin ja aloitin taistelun glögin ja piparin puolesta.

Päivällä otimme merivesisuihkun ämpärillä veneen peräkannella. 28-asteinen merivesi mukavasti auringon paahtaessa kirkkaalta taivaalta. Anssin suihkutellessa pesuämpärit huuhtoutuivat aaltojen mukana mereen. Jatkossa joutuisimme käyttämään peseytymiseen kattiloita. Allekirjoittanut oli kuitenkin salaa asiasta hyvillään, sillä saimmehan muutaman kilon painoa pois, joka auttaisi pikkujouluihin ehtimisessä.

Aikaisemmin ajoimme yöt kolmen tunnin vahdeissa, mutta olosuhteiden pakosta aloin tekemään uutta järjestelyä pikkujoulukauden pelastamiseksi. Sain suostuteltua Anssin mukaan ”Yölinjaan” eli ajamaan koko yön läpi, jotta voisimme piiskata enemmän vauhtia veneestä. Dufour 385 on kelpo perhevene, mutta ei kuitenkaan mikään kilpavene. Saimme kuitenkin Lucky Ladyn kiitämään aalloilla yli kymmenen solmun vauhtia, mutta rytinä ja pauke oli kova. Meno tuntui sorarallin ajamiselta asuntoautolla.  Karavaani kulki ja koirat haukkuivat.  Aamulla huomasimme kippari Sepon sängyssä suurehkon ruskean läiskän.  Epäilin taisteluni menneen liian pitkälle Sepon hermoille. Myöhemmin selvisi kyseessä olleen vain hedelmäkorista tippuneen banaanin.

Seuraavana yönä jatkoimme Anssin kanssa Yölinjassa. Päätin kohottaa taistelutahtoa haastavissa olosuhteissa. Talvisodan henkeä tarvittaisiin kamppailun voittamiseksi pikkujoulujen puolesta, niinpä laitoin Korsuorkesterin reipasta humppaa soimaan veneen ulkokaiuttimiin. Musiikki tuskin lisäsi vauhtiamme, mutta Anssi ei ainakaan uskaltanut torkkua, koska ei ollut varma mitä muuten saattaisin keksiä. Allekirjoittaneen ja Anssin yöllisillä vahtivuoroilla oli lähes joka yö puhjennut trooppinen kaatosade eikä kyseinenkään yö ollut poikkeus. Lanseerasimme Yölinjan tunnuksen: ”If it’s not raining, were not sailing”.

Aamulla saimme uutisen, että taistelumme oli vienyt meidät luokkamme johtoon tasoitetussa ajassa ja suorassa ajassa edellämme oli ainoastaan Englantilainen Swan 44 Nayaminayami, mikä oli kuitenkin toissijaista pikkujoulujen rinnalla. Pävällä nautimme lammaspataa auringonpaisteessa veneen kannella ja vaikka tunnelma oli mukava  edessä siintävä pläekä kuitenkin edelleen huoletti minua. Tulevat päivät muodostunevat vedenjakajaksi pikkujoulukauden kannalta.

Mikko

--  Seppo Pajari, s/y Lucky Lady, spajari@ocens.net, telephone +358400711959

Musta Barbaari

Perjantaisen coden alasoton jälkeen jatkettiin genoalla yhä voimistuvaan
sivutuuleen, joka alkoi kääntyä pikkuhiljaa vastaan. Pe-la yö meni
selviytymistaisteluksi, jouduimme ajamaan pitkiä pätkiä väärään suuntaan
valtavia ukkosrintamia väistellen. Tuuli oli +30kn, iso 2.reivissä ja
genuasta puolet piilossa. Ruuanlaitto oli pikkuisen haasteellista 4-6
metrin aallokosta johtuen.

Lauantai päivän ajan pääsimme ajamaan hieman paremmin kohti kioskia ja
yöllä meitä kiusasivat rajut squallit, jotka nyt ajateltuna tuntuvat
lempeiltä henkäyksiltä, sillä noin klo 02.00 yöllä eteemme ilmestyi
Musta Barbaari. Ilkeimmän näköinen squalli-rintama mitä olen koskaan
nähnyt. Hetki ennen pilven alle joutmistamme tuuli tyyntyi täysin ja
pilvestä alkoi kuulua voimaksta "mouruamista". Alle kahdessa sekunnissa
tuuli pamahti neljästä solmusta 45 solmuun ja merten Mad Max muuttui
jollaksi vauhdin hypätessä pitkän peräluisun jälkeen 14 solmuun. Ekan
puuskan pystyi ajamaan joten kuten tuntoaistin perusteella. Vettä tuli
niin paljon ja kovaa vaakasuoraa, että mittareiden ja kompassin
lukeminen oli mahdotonta.

Kaksi tuntia kestäneessä rytinässä ja paukkeessa kehitimme Mikon
kanssa tekniikan Nintendo. Toinen näpyttelee selkä menosuuntaan
autopilotin +10 ja -10 nappeja ja toinen yrittää huutaa ohjeita
windexistä jottei vahinkojiippiä pääse syntymään.

Sunnuntaina pääsimme pikkuhiljaa nostamaan taas kurssia kohti kioskia,
illalla saimme genoan kokonaan auki ja kurssin lukittua ääntä kohti.
Aamuyöstä vedettiin Code salkoon ja se kuljettaa meitä erittäin hyvin.
Tällä hetkellä leikkaamme vähän länteen päästäksemme nopeammin kovempiin
tuuliin ja tarkoitus on vetää illalla haavi auki ja lähteä reippaamman
tuulen mukana lounaaseen kohti loppuviikosta heräävää pasaatia. Jos
taktiikkamme onnistuu ja ennätämme heräävään pasaatiin, uskomme olevamme
pitelemättömiä.

-Anssi-

--
Seppo Pajari, s/y Lucky Lady, spajari@ocens.net, telephone +358400711959

Kuvia startista

Saarisen Kalle palasi Las Palmasissa, jossa oli lomansa ohella hieman auttelemassa Lucky Ladyn valmistelussa sekä kuvaamassa lähtöä. Tässä pari kuvaa vaikka päivityksiä on saatu mereltä kovin vähän.

Valmistelua viimehetkiin saakka.

Taktiikkapalaveri ennen starttia.

Vasemmalta: Kippari Seppo, Heini, Anssi ja Mikko.

Lähtö satamasta.

Lucky Lady ylitti cruising -luokassa lähtölinjan ensimmäisenä!

Alkumatkan hankaluuksia

Sadetta ja vastatuulta on riittänyt alkumatkallamme sen verran, että
Atlantin ylitys kivassa ja lämpimässä myötätuulessa kuulostaa pelkältä
myyntipuheelta. Paikallisista, rajuista sadekuuroista reippaalla
tuulella on nautiskeltu monena yönä likomärkinä, sentään täydet pläkät
squallien välillä ovat tuoneet vaihtelua purjehdusnautintoon.
Torstai-aamuna Heini ja Anssi bongasivat Willyn aivan liian lähellä
venettä. Jonkinmoisena luontoihmisenäkin tunnettu Heini alkoi pohtia,
kuuluuko valaspyssy veneen vakiovarustukseen. Valitettavasti ei
kuulunut. Ovathan kyseiset eliöt ainakin legendojen mukaan jopa
kaataneet veneitä... toivottavasti pysyvät jatkossa kauempana, ettei
ajeta Willylle kuhmua päähän!
Yksi tyyni korjauspäiväkin on ehditty jo pitää. Tuulta oli sen verran
vähän, että otimme peltigenoan käyttöön ja ajelimme mahdollisimman
joutuisasti länteen, jotta välttyisimme useamman päivän pläkältä. Päivä
tuli siinä mielessä tarpeeseen, että startissa käytetty haavi oli
repinyt keulapuomin kolmesta kiinnikeruuvista kaksi poikki, jotka nyt
vaihdettiin uusiin. Samoin asennettiin antenni ja tehtiin muita
huoltotoimenpiteitä jatkon tuulia ajatellen.
Perjantain vastaisena yönä tuulenvire löytyi ja merten Mad Max kulki 8
kn tuulessa 6,5 kn meren pinnan ollessa rasvatyyni. Aamuun mennessä
rytisi jo enemmän ja heräsimme kipparin ajellessa 25 kn sivutuulta
Codella. Jossain vaiheessa dynemaa olevan fallin kuori petti lukolta ja
seurauksena oli tiivistahtinen aamujumppa rätin alas saamiseksi. Se
onnistuikin ja purje pysyi ehjänä.
Tuosta aamusta alkoi meidän viikonlopun vietto, joka on ollut sieltä
raskaammasta päästä ja jatkuu edelleen. Kelin kevennyttyä kirjoittelemme
lisää!

--
Seppo Pajari, s/y Lucky Lady, spajari@ocens.net, telephone +358400711959