Aamuyön tunteina broachien erikoisasiantuntijamme Brongell tööttäsi
sellaisen broachin, että light-spinnumme jäi vain ihmeen kaupalla
henkiin. Aamun sarastaessa saatiin vihdoin 20kn takatuuli ja miehistöä
alkoi pikkuhiljaa hymyilyttää.. kuten tiedossamme oli, niin ilo oli
melko lyhytaikainen ja iltapäivällä tuuli alkoi jälleen tyyntyä.
Sää on seuraavanlainen, yöllä sekä aamulla aina 10.00 UTC asti on
shortseissa ja t-paidassa vain vähän kuuma, klo 10.00-20.00 on tuskaisen
kuuma auringossa, meriveden olessa 30 astetta. Miehistöllä on
suunnitelmissa virittää huomenna FullRacing-bimini, se saattaa jopa
tuoda lisää vauhtia 0,01kn myötätuuleen. Suurin osa on kärsinyt pienestä
päänsärystä ja huolellinen nestetankkaus on aloitettu ja suolan käyttöä
ruuassa ei ole säästelty. Vaikka keli lämpeneekin kohtuullisen
tasaisesti, niin kestää aina hetken pohjolan asukkien tottua moiseen.
Viimeinen 600nm lähti rullaamaan noin 03.30 ja pikkuhiljaa ajatukset
väkisin harhailevat St. Lucian ja Big Chef Steak Housen suuntaan, eihän
tässä ole enää kun reipas 1000km jäljellä. Sunnuntaista ja maanantaista
on tulossa aika kevyttä näillä näkymin, itsenäisyyspäivän kunniaksi
tuulen pitäisi friskaantua ja meidän tähtäimessä on Rodney Bay ke-to
akselilla. Kelit ovat olleet aika samankaltaiset kuin 2013, ensimmäinen
viikko Codella, toinen viikko spinnulla. Toki ilma on aika paljon
lämpimämpää ja pläkä-alueet paljon suurempia.
TrailorPark-Kaskiksessamme oli tänään tarjolla Jaloviina-omena-hunaja
marinoitua mozarella-kalkkunaa, Jaloviinassa haudutettujen kasviksien ja
Jaloviina-tomaattipastan kera. Viininä sommelierin suosituksen
mukaisesti jahdin valkoviini.
Kipparimme sai miellyttävän herätyksen salongissa viime yönä kun
vihannesverkoissa ollut muovipussillinen papuja päätti lähdön hetken
olevan. Mukavasti +30 asteessa kypsyneet herkut olivat muuttuneet tuhdin
hajuiseksi liemeksi ja muovipussin pettäessä mädäntynyt papusuihku oli
valmis. Siitä on hyvä ponnistaa uuteen päivään. Papupussi sai aikamoisen
viimeisen retken, kun atleettinen kipparimme viskaisi sen pienessä
harmistuksen puuskassa ruorimiehen korvan vierestä taivaisiin.
Arveltiin, että pussi menee niin korkealle, että se ehtii jäätyä ennen
putoamista alas.
Yövahdissa M. Hongell alkoi vahvasti epäilemään H. Saaren
tuohtumustilaa, ympäriltä kuului nimittäin tasaisin väliajoin selvä
tuhahdus. Selvisi että Herman olikin tapansa mukaan iloinen kuin uudet
polvarit saanut match race-purjehtija, tuhahdukset johtuivatkin
delfiiniparvesta joka oli valinnut aluksemme yölliseksi
leikkikentäkseen. Varttitunnin nämä veijarit meitä viihdyttivät. Veikeän
näköistä kun plankton valaisee delfiinin vanan sen syöksähtäessä kohti
venettä, heikkohermoisempi saattaisi luulla torpeedon olevan matkalla.
Aiemmin päivällä näimme myös toisen delfiiniparven mutta epäilys on
suuri, että kyseessä on Särkänniemessä aktiiviuransa viettänyt porukka.
Sen verran näkyivät välttelevän Suomen lipun alla purjehtivaa alustamme.
Eivät onnettomat tienneet miehistön olevan täynnä eläinystävällisiä
turkulaisia.
Terveisiä kaikille ja kiitos lukuisista viesteistä, harmi ettei
vastauksemme tule perille. Länsirintamalla ei mitään uutta, miehistö voi
hyvin ja yrittää kelluttaa hodarikojun mahdollisimman nopeasti kevyen
tuulen läpi. Lähin oman luokan vihollisvene on vaatimattomat 650nm
meidän takana.. koitetaan repäistä ero 800nm ennen maalia, niin onpahan
joku tavoite.
--
Seppo Pajari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti