EL ROBO

Jos joku koittaa soittaa Jussille ja ihmettelee, miksi puhelimeen ei vastata, se johtuu siitä, että puhelin on varastettu. Kallen puhelimen kautta voi tarvittaessa tavoitella Jussia.

Miehistö on hieman nettipimennossa (= yhteydet ovat hyvin huonot ja ilmeisesti saatavilla vain toimiston oven vieressä) eli blogipostauksia saadaan hieman odottaa...

Tällä hetkellä miehistö odottaa pyyhkeet lanteilla suomalaisen Adelanten saapumista Rodney Bayhin. Adelanten porukka on luvannut lämmittää saunan Lucky Ladyn miehistölle.

Vielä(kään) ei ole tietoa koneajon aihettamasta aikasakosta ja sen vaikutuksesta lopullisiin sijoituksiin.

Nea

MAAMME-LAULUN PAIKKA!

Kaikki kotijoukot onnittelevat miehistöä mahtavasta suorituksesta! Se on Maamme-laulun paikka!

Nea

ITSENÄISYYSPÄIVÄ

6ti 12 2011 Pohjan pesua

Yöllä hieman koneistettiin, mutta myös purjehdittiin coden voimin. 4-8 solmun avotuuli kuljetti mukavasti venettä codella, apparentti tuuli kasvaa sopivasti kun tuulikulma on oikea ja purjeet trimmattu tarkalleen. Edelleen peltigenoa Volvolla on lämpenemisongelmia, kuten miehistölläkin aika-ajoin. Yön aikana vuorot hieman sekoittuivat. Kalle oli ajanut aamuyön ja Sepon tultua viideltä ajoon hän ei herättänyt seuraavaa vahtia, näin aamulla kuuden vaihdon yhteydessä ei tapahtunutkaan mitään. Jussin herätessä salongista oma-aloitteisesti seitsemältä, olivat takakajuutat miehitetty ja kippari kuorsasi sitloodassa. Tuulikulmaa ajava autopilotti hoiti tehtävänsä valittamatta. Tosin tuulen suunnan muuttumisesta ilmoittava piipitys välillä hieman häiritsi takakajuutoissa nukkuvia.

Tuulia ei oikein voi kehua tänä kauniina ja lämpimänä Suomen itsenäisyyspäivänä. Ne ovat vaihdelleet 1 ja 8 solmun välillä, onneksi sentään meidän kulkusuunnalle edullisesta noin 60 asteen kulmasta, jolloin pienikin tuuli saa Lucky Ladyn liikkumaan. Päivä oli todella lämmin, varjossa kymmenen aikaan aamulla oli jo +35 astetta ja poikkeuksellisesti vietimme oikeastaan koko päivän auringossa. Keho alkaa siis ilmeisesti jo tottua lämpöön, kun tuskainen kuumuus ei enää niin vaivaa. Tänään myös ensimmäistä kertaa miehistö on päässyt sen verran läheiseksi, että selät on rasvattu 50 aurinkovoiteella ensimmäistä kertaa. Tänään tosin oli myös ensimmäinen päivä kun selät, tai ainakin (Jussin) selkä on palanut.

Juhlavalla itsenäisyyspäivän aamiaisella esiintyivät Sotiemme veteraanien pojat, Kalle ja Seppo (vrt Matti ja Teppo) esittäen jo seilauksella tutuksi tulleita korsulauluja kuin esim. Elo tää juoksuhaudoissa on. Esitys on nauhoitettu, joten sitä voi mahdollisesti myöhemmin tiedustella tiimiltämme. Kappaleen on seuraavakin polvi jo oppinut ja välillä voi kuulla heidänkin viheltävän tätä mennyttä ikivihreää. Seuraavaksi Kalle yrittää siirrättää laulumaat lämpimille ja siirtyä kappaleeseen ”Oi Honolulu, siellä olla saa kuin  Zulu….”. Valitettavasti tätä vaan ei löydy veneen levystöstä. (Kiitos Jobsille IPodista)

Iltapäivällä tuulen tyynnyttyä lähes kokonaan päätimme pitää pienen uimatauon ja samalla pestä ja tarkistaa veneen pohjan, jotta viimeiseen rutistukseen kaikki on varmasti kunnossa. Peräsimestä roikkui siimaa, joka ilmeisesti on eksynyt jossain kalastusyrityksessämme hieman väärään paikkaan. Myös korvatulppa ja levää löytyi peräsimen liepeiltä veneen uidessa hieman peräpainoisena. Las Palmasissa sukeltajat pesivät veneen pohjan ennen lähtöä ja se oli edelleen siistissä kunnossa. Vauhtihan on ollut kovaa, joten mikä siihen nyt olisikaan ehtinyt kiinnittyä? Pientä leväkasvua oli vesirajassa mutta se oli nopeasti pesty pois karhunkielellä kipparin pitäessä kannella haitähystystä. On muuten aika hieno tunne uida kirkkaassa auringon paisteessa noin 5 kilometriä syvässä vedessä. Vesi on todella kirkasta ja lämmintä täällä. Tämän pienen tehohetken jälkeen jatkoimme taas matkaa isopurje lepattaen.

Itsenäisyyspäivän kunniaksi oli tarkoitus tehdä illalliseksi viimeinen liha-ateria mutta kipparin aukaistessa vakuumipakkauksen, ihmetteli miehistö kannella että räjähtikö septitankki. Hirveä haju tästä puoliksi vielä jäässä olleesta lihapakkauksesta tuli aukaistaessa. Lihat päätyivät kalanruuaksi ja Kalle pääsi toteuttamaan itseään aikaisemmin perinteikkääksi muodostuneen kala-simpukka pastan kanssa. Ruokajuomaksi Las Palmasin Huttusta (luulimme ostaneemme hyvää valkoviiniä, mutta Las Palmasin pultsaritkin näyttivät nauttivan sitä).

Koko päivän olemme yrittäneet myös kalastaa mutta, nyt kun veneen vauhti on sellainen, että kalan voisi saada kannelle, ei ole tärpännyt. Lienevätkö kalat pelästyneet dynemaperuketta vai omatekoista viehettämme? Veneen ympärillä on kyllä kaloja hypellyt, muitakin kuin lentokaloja, joten aivan kuollut meri ei varmasti ole. Yhden uuden lintulajin olemme tänään myös havainneet. Kyseinen lintu on vielä tunnistamatta mutta 2-3 metrin siipien kärkiväli enteilee jotain Albatrossin suuntaista. Meressä nähtiin myös jokin mustavalkoinen sukeltava luontokappale, mutta sen tunnistaminen ei myöskään onnistunut.

Tällä hetkellä tuulta on 1-2 solmua, joten taas yritämme koneistusta josko lämmöt, näin auringon lämmityksen ollessa minimissä, pysyisivät kurissa. Viestien perusteella kotisuomessa koetaan kovempaa jännitystä sijoituksista ja tilanteesta kuin täällä paikan päällä. Toki teemme edelleen parhaamme, mutta tämä uskomattoman tyyni Atlantti ei anna meille juuri vaihtoehtoja. Toivottavasti huomenna tulee luvattuja tuulia, silloin voimme päästä taas kisaan mukaan. Lucky Lady ainakin on puhtaalla pohjalla täydessä iskukunnossa viimeiselle vajaalle 200 merimailin matkalle. Vaikuttaa myös siltä että kanssakilpailijammekin ovat joutuneet turvautumaan peltigenoaan, joten lopullisten tulosten osalta pitää myös laskeskella koneella ajon määriä.   

PELLE PELOTON

05ma 11 2011                               Kevyissä tuulissa purje-erikoisuuksia

Yövuorot sujuivat tällä kertaa taas helposti ilman välikohtauksia. Jouduimme ensi kertaa hieman koneistamaan kun tuuli todellakin oli tyyntynyt. Täällä tyyntynyt tuuli tarkoittaa alle 10kn tuulta kun se tulee suoraa takaa, venettä ei yksinkertaisesti tässä lastissa saa kulkemaan, varsinkin kun se spinaakkeri puuttuu. Koneistaminen kuitenkin loppui yllättäen kun kone ilmoitti keittävänsä jälleen. Myöhempi tarkastelu osoitti, että kyseessä oli todellakin vain keittäminen, joka johtuu ilmeisesti lämpimästä merivedestä ja puhdistamattomasta lauhduttimesta. Hyvä niin, sillä toista varasiipipyörää meiltä ei varmasti löydy. Meriveden lämpötila on hyvin lähellä +32 astetta, joten Volvo Penta ei välttämättä ole parhaimmillaan. Onneksi tuulta oli nyt kuitenkin sen verran, ettei purjeillakaan aivan paikoilleen jääty. Loppu yö purjehdittiin leppoisasti iso ylhäällä ja genoa spiirattuna 5-6 solmun luokkaa tuulen ollessa n. 13kn suoraan takaa.

Kipparimme Seppo `Pelle Peloton` Pajari yllättää tavan takaa uusilla purjeratkaisuilla. Nyt olemme nähneet ja kokeneet sellaisenkin ihmeen, että keulalla ovat sekä genakkeri, että Code 0 (erikoishimmeli). Tällaisen viritelmän teimme heti aamun valjettua. Tällöin genaakkeri on spiirattu spinnupuomille ja code isonpurjeen puomin päähän. Homma toimii, sillä kevyessäkin myötätuulessa nopeutta saatiin kuuden solmun verran. Aamupäivällä osuimme onneksemme yhteen sadekuuronkin, jossa vettä tuli riittävästi hiusten pesuun ja ”suihkutteluun” makeassa vedessä.  

Olemme ajaneet itsemme eteläiseen pläkään, miinaan! Tämä siitä syystä, ettemme ajoissa tutkineet tarkempia sääennusteita, jotta olisimme kilpakumppaniemme tapaan osanneet väistää sen pohjoisesta. Osa syy tähän on tuo meidät yllättänyt satelliittipuhelimen loppuun kulunut puheaika, joten lisäpuheajan hankittuamme on viestintä sen kautta vähentynyt. Joudumme siis kehittelemään venevauhtia tällaisilla poikkeusasetuksilla. Alkuun tällä ”erikoishimmelillä” ajeltiin iso reivattuna kakkosreiville ja maanantai aamupäivän ajoimme iso alhaalla ja tämä värikäs virsikirja edessä. Oikeastaan maanantain ainoa tilanne oli, kun genaakkeripuomin pään köysi katkesi ja sekä genaakkerin että coden tackit siis aukesivat ja molemmat purjeet leijailivat leijoina omilla puolillaan. Ongelma saatiin kevyessä kelissä helposti korjattua ilman sen suurempaa vahinkoa.

Päivän aikana näimme yhden rahtialuksen kulkevan pohjoisessa horisontissa mutta muuten päivä sujui leppoisasti lueskellen ja biminin alla virvokkeita nautiskellen. Tällaista olimme oikeastaan kuvitelleet tämän Atlantin ylityksen olevankin mutta käytännössä tämä oli ensimmäinen päivä kun tästä leppoisasta menosta päästiin nauttimaan (asiaan voisi tietysti suhtautua myös negtiivissävytteisesti). Sijoituksemme on tippunut nyt kolmanneksi ja se saattaa siitä vielä heiketä. Tosin pohjoisemman reitin valinneet kohtaavat myös tyynen hieman meidän jälkeen, joten toivotaan, että pääsemme vielä yllättämään ainoana veneenä näin etelästä. Tuuli palautuu ensin etelään ja pohjoisessa olevat veneet joutuvat kärsimään pläkästä pidempään. Pieni pelko, että isot swanit ajavat pois pläkästä koneella.  Keskiviikkona tuulta pitäisi tulla ja aika reippaasti voimakkaan matalapaineen lähestyessä etelästä, eli ei muuta kun broachi-oluet jäähtymään.

Päivän ruokailut olivat perinteiset, aamupäivällä söimme lämpimät, vastapaistetut patongit aamukahvin ja tuoremehun kera. Illan suussa, tänään poikkeuksellisesti jopa vielä valoisan aikaan, söimme kipparimme valmistamaa kaalikeittoa. Täytyy myöntää että turhaan olen kaalikeittoa inhonnut (Jussi), niin hyvää se oli, että söimme kokonaisen kattilallisen.

Parhaillaan mennessämme maanantain ja tiistain väliseen yöhön edessä on stay seili ja code 0. Tuuli on kääntynyt niin, että seilaamme avotuulta noin 6 solmun nopeudella suuntaan 270 astetta, eli melkein kohti maalia.

Toivottakaamme vielä hyvää itsenäisyys päivää lukijoillemme! 

NORMI PÄIVÄ

04su 12 2011

Lauantai ilta sujui leppoisissa merkeissä, Seppo kokkailli maittavan spagetti&jauheliha-illallisen, tosin turkkilainen pippuri aiheutti ”pienimuotoista” hikoilua syöjien keskuudessa. Yö ajettiin tuttuun tapaan genaakkeri spiirattuna tuulen vaihdellessa 20kn molemmin puolin. Taivaalla liikkui häijyn näköisiä pilviä, mutta onnistuimme väistelemään ne (tai ne meidät) ja Anssi ja Jussi vähän ihmettelivätkin, että onpas omituisen leppoisa yö.

Klo. 5.50 Seppo tuli herättämään vahdin vaihtoon ja rytinästä sekä paukkeesta päättelin, että taas taitaa pulkka kulkea. (KS: koko aamuyön tuuli oli vaihdellut 18-24 kn välillä. Ja taas kävi niin kuin aikaisempinakin aamuina, että tuuli kasvoi huomattavasti ensimmäisten aamunsäteiden myötä. Aallokko oli kasvanut viimeisten aamutuntien aikana teräväksi ja ohjailu oli huomattavasti vaikeutunut, ajoa kieli keskellä suuta, jottei pure sitä poikki. Sepon mennessä herättämään poikia tuuli nousi rajusti ja samalla se kääntyi nopeasti, tuulen voima oli yli 30 kn ja suunnanmuutos kahdessa erässä yhteensä 60 astetta. Vihuri puhalsi juuri kun vene oli aallon harjalla ja peräsin vaikutus pienimmillään. Olimme ajaneet automaatilla ja korjanneet aina +10, +1, -1 jne. Nyt ei auttanut edes nopeat 3 kertaa +10 painallusta. Vaikka otin automaatin pois päältä ja siirryin varmempaan ruoriin, niin vene ei ollut enää hallittavissa. Kaiken lisäksi en päässyt ruorista edes vapauttamaan spiirattua genaakeria. Hetken huusin turhaan kavereita avuksi, ymmärrän heillä olleeni täysi työ osittaisessa kuivapesussa con huuhteleva suolavesi). Anssi jatkaa: Ollessani aamutoimilla saniteetti-tiloissa havaitsin ensin, että seinä toimii mukavana nojatuolina, mutta aloin hieman ihmetellä kattoikkunasta syöksyvää merivettä. En muistaakseni ollut tilannut aamusuihkua. Kolinan, paukkeen ja tärinän keskeltä ylös kannelle rynnistettyäni osoittautui tilanne arvaamani kaltaiseksi, jo perinteeksi muodostunut kiinalainen broachi oli jälleen kylässä. Myös paarpuurin peräkajuutta oli muuttunut kylpyhuoneeksi, toistamiseen tällä reissulla. Selvittyämme kiinalaisesta, oli tuuli siftannut reilusti meidän eduksi ja päätimme jalustaa genaakkerin ilman puomia paarpuurin halssille. No mitäs siitä muutakaan syntyi kun broachi jälleen. Anssin ja Jussin vahti oli saanut jälleen arvoisensa herätyksen. Sparcraftille, Lucky Ladyn maston valmistajalle pitää lähettää erityiskiitos kaiken kestävän (toistaiseksi) takilan valmistamisesta.

Broacheista selvittyämme päätimme juoda viimeiset jäljellä olevat oluemme klo 12.00 Suomen aikaa (Jussi {joka ei juo olutta} huomauttaa että su aamulla klo 0700). Oluttahan varasimme matkalle 1tlk/hlö/vrk, mutta ilmeisen runsaista broachien määrästä johtuen varastomme on loppu. Oluet juotuamme Seppo&Kalle painuivat nukkumaan ja Anssi&Jussi pääsivät tykittämään genaakkerilla suoraan kohteeseen (kerrankin genaakkeri rikattuna sille puolelle mille se kuuluu), vauhdin vaihdellessa 8,5-13,5kn surffien mukaan. Lähes koko vahti mentiin broachi-kynnyksen rajoilla. Siinä ei auttanut kuin istua kaatosateessa shortseissa ja t-paidassa, toisen skuutatessa purjetta ja toisen ohjatessa venettä.

Olemme tällä hetkellä aseettomina eturintamassa, matkaa maaliin on jäljellä alle 500nm ja ilman spinaakkeria meillä ei ole toivoa ottaa  Dantesia kiini, saati sitten kuroa kaulaa siihen. Lähinnä pitää keskittyä pitämään meidän takana olevat veneet turvallisen välimatkan päässä, eikä sekään ole helppoa takaa-ajajien kuroessa johtoamme kokoajan pienemmäksi. Siihen kun yhdistää nämä reilut tasoituskertoimet, niin ymmärtänette broachien määrän. Sovimme toisen identtisen, mutta hieman syvemmällä kölillä varustetun Dufourin miehistön kanssa, että viimeinen St.Lucialla tarjoaa voittaneelle oluet. Jotain vauhdistamme kertoo se, että toinen Dufour on yli 400nm meitä perässä.. siis suurin piirtein saman matkan mikä meillä on maaliin =). Suomalaiset veneet ovat kaikki takanamme, mm. Vahine (Swan 65) 150nm, Adelante (One off 55ft) 300nm…

Matkanteko on ollut sen verran rapsakkaa, että meillä on ruokaa ja viiniä (oli varattu 1tlk/vrk) jäljellä vaikka toiseen Atlantin ylitykseen. Vesi riittää hyvin ja polttoainetta on paljon. Voisimme ajaa vaikka koneella täältä maaliin (jos Sparcraft sattuisi sanomaan sopimuksensa irti) . Lucky Ladyn laturin teho on ollut hämmästyttävä, olemme joutuneet käyttämään konetta vain 1-1,5h/vrk akkujen lataamiseen.

-Tuntematon merimies-

UUSIA KOKEILUJA

03la 12 2011 Leppoisampaa keliä

Perjantai-illallisen jälkeen aloitimme poikkeukselliset yövahdit. Alkuun ajeltiin genoa spiirattuna puolikuun valaistessa menoa. Kymmenen vaihdolla vaihdettiin genaakkeri spiiraukseen ja kuukin oli hävinnyt pilvien taa. Nosto sujui ongelmitta. Yön aikana tuulta 15-25kn ja jo totuttuun tapaan muutamia tummia pilvimassoja kulki ylitsemme takaa antaen molemmille vahdeille pienet sadekuurot. Tummat pilvet tuovat aina myös tuulen puuskia, mutta tänä yönä ne tosiaan rajoittuivat 25 solmuun. Yön vahdit sujuivat ilman herättelyjä tai muitakaan ongelmia. Yöllä aallokko oli paikoin melko korkeaa ja perästä vyöryvät tummat vesimassat ovat melko kunnioitusta herättäviä.

Yöllä oli lämmintä, vahdissa pärjäsi hyvin shortseissa ja t-paidassa, mitä nyt sadeasuja hieman jouduttiin kaivelemaan. Auringon noustessa kuuden aikoihin alkoi porottava kuumuus. Nukkuminen oli hankalaa ja varsinkin allekirjoittanut ei löytänyt sopivaa olotilaa sisältä taikka ulkoa. Merivesipesukaan ei paljoa viilennä enää, sillä meriveden lämpö on yli +30 astetta. Tänään varjossa muuten +31 astetta. Veneen sisätiloja lämmittää mukavasti tuo allamme oleva lämpöpatteri, meri. Myötätuulipurjehduksen heikkoutena täällä on myös tuo tuulen olematon vire.

Tuuli päivällä hieman heikkeni entisestään ja vauhti tuntui taas loppuneen. Iltapäivällä laskimme genaakkeri hetkeksi jotta pimeässä nostettu ja hieman kierroksilla ollut falli saataisiin oikaistua. Samalla keulakannella huomattiin, että genaakkerissa oli pieni reikä, onneksi vain yksi pieni pätkä saumaa oli auennut ja se oli helppo teipata. Teippailun aikana ajeltiin spiirattuna genoaa taas ja vauhti tippui entisestään. Kipparin hetken asiaa mietittyä päätimme ottaa uuden kevyen tuulen aseen käyttöön, nostaa keulalle sekä genaakkeri että code0. Code0 spiirattuna luuvartinpuolelle. Melkoinen tovi meni köysiä viritellessä ja tarkastellessa ettei mikään ollut solmussa mutta hyvä vauhti saatiin tällä tavoin aikaiseksi, nöin solmu lisää vauhtia. Iso otettiin 2-reiville jotta genaakkeri sai riittävästi vetoa. Kukaan meistä ei ennen ollut tällaista viritystä kokeillut taikka nähnyt, mutta hyvin se tuntui kevyessä kelissä toimivan. Kipparin sanoin ”kannella oli köysiä kuin Helsingin ratapihalla raiteita”. Kaksi ja puoli tuntia ajeltiin tällä virityksellä hyvin kokemuksin, sehän on kuin keskeltä revennyt spinnu ja neliöitä tähän veneeseen myötätuuleen mukavat 200.

Illan hämärtyessä luovuimme code0:sta ja spiirasimme jo totuttuun tapaan genaakkerin yön ajaksi. Code0:n rullan kanssa on vähän ongelmia kun sen pitäisi olla kiinteästi kiinni keulassa mutta tässä veneessä genaakkeripuomi ja sen päässä köysilenkki jossa purjeet kiinni. Tätä kehitellään siis vielä, koska loppumatkalle on luvattu kevyempiä kelejä.

Sijoituksemme ei liene tänään muuttuneen. Dantes edelleen johdossa ja ottanut meitä kiinni. Perästä tulee hurjaa vauhtia Symposium (Swan44) ja Fri Flyt (Hanse 390). Edelleen vaikuttaa siltä, että aseet ilman spinnua ovat hukassa, pyrimme siis ainakin pitämään asemat ja mahdollisesti panostamme hyökkäykseen vielä tällä uudella virityksellä. Matkaa maaliin on kuitenkin vain 600 merimailia, joten omituisten tasoituskertoimien lyöminen alkaa olla todellinen haaste.