Äänimaailmaa ylityksestä. Sängystä.

Perillä

Viimeiset mailit

Itsenäisyyspäivä sujui kelien puolesta leppoisissa merkeissä, miehistö
toki vähän turhautui jälleen kerran turhan kevyeen keliin. Ei ole
tainnut olla näin keveitä tuulia ylityksellä koskaan. Vor Saari on
nähnyt märkiä(hiki) päiväunia ilmastoidusta hotellihuoneesta ja
viimeistään nyt ajatukset ovat maalilinjan leikkaamisessa. Dinnerin
valmistuksen aikaan tehtiin veneen uusi lämpöennätys 41,5 astetta joka
alkaa pikkuhiljaa olemaan riittävästi. Päivisin on melko toivotonta
nukkua lämpötilan vuoksi ja öisin täytyy ajaa venettä kieli keskellä
suuta. Dinnerin valmistuessa jollamestari Vane-Tempest huomasi Brommerin
light-luomuksen tikkausten pettäneen vaakasaumasta, joten vaihdetiin
nopeasti valtameripelti taivaalle. Ilmeisesti parisataa tuntia
uv-säteilyä alkaa riittämään, tuskin se on +20kn tuuli.

Kello 02.00 tuuli alkoi vihdoin friskaantua ja 08.00 pimeys turvanamme
päätimme jiipata kohti länttä. Ajateltiin vähän pelata varman päälle
tuulen ollessa 25kn ja otettiin spinnu alas ja jiipattiin ja nostettiin
toiselta puolelta ylös. Saatiin aika kuuma kulma kohti St. Lucian
pohjoiskärkeä ja muutaman minuutin kuluttua Seppo ajoi perinteisen
kunnon broachin. Sen verran oli happea ilmassa, että plokin
varvaslistassa pitävä sakkeli antautui valtameripellille. Hetken aikaa
plattiksen ajoa, veto toiselle skuutille, Lucky Ladymäiseen tapaan
järeämmän sakkelin asennus ja kunnon pommitus oli valmiina alkamaan.

Maalissa ollaan varmaan 21-24 UTC tänään, riippunee aika pitkälti
millaista säätä Atlanti meille tarjoilee loppupäivän.

Kirjoitellaan huomenna kuulumisia, jolloin meidät tavoittaa myös
liikutettavista puhelimista, nyt painetaan viimeiset 80nm!


--
Seppo Pajari

Peruskuviot

Länsirintamalta ei juuri mitään uutta, aamun valjettua keli keveni
entisestään ja harrastimme suolaveden kuviokelluntaa, onneksi tuuli
kuitenkin friskaantui ja pääsimme hiipimään kohti maalia. Päivä sujui
kevyessä kelissä tuulen voimistuessa iltaa kohden. Dinneriksi oli aika
monetta päivää putkeen lintueläintä pienellä curry twistillä.

Yöllä jiipattiin ajankuluksi paaran halssille, jonka jälkeen sitten keli
kevenikin lähes purjehduskelvottomaksi ja pysyi todella kevyenä aina
12.00UTC asti. Pahimmat vihollisemme saapuivat maaliin hyvässä tuulessa
vähän puolenyön jälkeen, jonka johdosta on hieman stressaavaa kuunnella
purjeiden pauketta 250nm päässä maalista. Nyt ei auta kun purjehtija
maaliin niillä tuulilla mitä on tarjolla, tavoiteena meillä on edelleen
olla maalissa huomenna valoisaan aikaan. Taktiikka Pigeon Islandin
kiertämiseksikin on valmiiksi tehty. Kokonaiskilpailussa korjatussa
ajassa ennen konetunteja meidän pitää olla torstai aamuna maalissa
ottaaksemme piikki paikan ja mehän olemme.

Ruokaa ja juomaa meillä on kiitettävästi, polttoainetta ja vettä
riittävästi, lähin oman luokan vene jossain 700nm päässä takana.
Itsenäisyyspäivää juhlistetaan sisäfileellä, cavalla ja yhtään kipparia
tuntien korsuorkesterin musiikilla. Lisäksi tänään kaivetaan shampoo
crab-bagistä jääkaappiin viilenemään.

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille mussukoille, kirjoitellaan huomenna
enemmän!

--
Seppo Pajari

Pätsi

Terveisiä ruotsalaisesta saunasta.

Aamuyö kului seesteisesti, kunnes tuuli piristyi tuntia ennen auringon
nousua +20kn ja virneet palata naamalle. Tiesimme saapuvamme kevyen
kelin alueelle, joten neljän tunnin alamäkiajo oli miellyttävä
piristysruiske. +26kn puuskassa pohdittiin, että mitähän WB-sailsin
Brommer tuumaisi kun näkisi kevyen kelin light-luomuksensa taivaalla.
Päätettiin ettei se vedosta hajoa ja jatkettiin samalla koska oletuksena
oli kelin keveneminen hetkenä minä hyvänsä. Toivottavasti viimeistään
ma-ti yönä päästään ulkoiluttamaan 1,5 unssin valtameri-peltiä millä voi
ajaa vaikka hirmumyrskyyn. Päivät ovat sulautuneet tehokkaasti toisiinsa
ja miehistön ajantaju hävinnyt kokonaan.. tänään ollaan keskusteltu
esimerkiksi siitä onko spinnu ollut ylhäällä samalla halssilla 72 vai 96
tuntia, täytynee tarkastaa blogista.

Puolenpäivän aikaan tuuli sitten keveni ja on ollut 8-12kn välillä siitä
asti. Aurinko on paahtavan kuuma jonka johdosta avattiin
FullRacing-bimini vihaiseen puoliasentoon. Nakkikioskimme sisälämpötila
on kohonnut +40 asteeseen, yöllä se on miellyttävät 37 astetta.
Björkillä tulee vähän hiki keittäessä ja koneella lataamisen jälkeen
lämpötila takahyteissä ylittää kaikki sallitut ruotsalaisen saunan
direktiivit.

Illan hämärtyessä alkoi taas vapa nykimään, mutta siiman mentyä hieman
sotkuun pääsi kala jälleen karkuun. Saaliimme on tähän mennessä kolme
kalaa ja yksi lintu, joista ainoastaan lintu on tullut veneeseen asti.
Toki lentokaloja on aamuisin löydetty kannelta senkin edestä.

Nakki-Kaskiksessa oli tänään tarjolla hormooneilla doupattua kalkkunaa,
yksi rintafile painoi vaatimattomat 800g,

Matkaa on jäljellä alle 450nm, mikäli huomiseksi (maantaiksi) riittää
purjehdittavaa tuulta ja ma-ti yönä pääsemme vähän avaamaan peltejä,
meidän pitäisi ehtiä keskiviikkona maaliin.


--
Seppo Pajari

Soijaa pukkaa

Aamuyön tunteina broachien erikoisasiantuntijamme Brongell tööttäsi
sellaisen broachin, että light-spinnumme jäi vain ihmeen kaupalla
henkiin. Aamun sarastaessa saatiin vihdoin 20kn takatuuli ja miehistöä
alkoi pikkuhiljaa hymyilyttää.. kuten tiedossamme oli, niin ilo oli
melko lyhytaikainen ja iltapäivällä tuuli alkoi jälleen tyyntyä.

Sää on seuraavanlainen, yöllä sekä aamulla aina 10.00 UTC asti on
shortseissa ja t-paidassa vain vähän kuuma, klo 10.00-20.00 on tuskaisen
kuuma auringossa, meriveden olessa 30 astetta. Miehistöllä on
suunnitelmissa virittää huomenna FullRacing-bimini, se saattaa jopa
tuoda lisää vauhtia 0,01kn myötätuuleen. Suurin osa on kärsinyt pienestä
päänsärystä ja huolellinen nestetankkaus on aloitettu ja suolan käyttöä
ruuassa ei ole säästelty. Vaikka keli lämpeneekin kohtuullisen
tasaisesti, niin kestää aina hetken pohjolan asukkien tottua moiseen.

Viimeinen 600nm lähti rullaamaan noin 03.30 ja pikkuhiljaa ajatukset
väkisin harhailevat St. Lucian ja Big Chef Steak Housen suuntaan, eihän
tässä ole enää kun reipas 1000km jäljellä. Sunnuntaista ja maanantaista
on tulossa aika kevyttä näillä näkymin, itsenäisyyspäivän kunniaksi
tuulen pitäisi friskaantua ja meidän tähtäimessä on Rodney Bay ke-to
akselilla. Kelit ovat olleet aika samankaltaiset kuin 2013, ensimmäinen
viikko Codella, toinen viikko spinnulla. Toki ilma on aika paljon
lämpimämpää ja pläkä-alueet paljon suurempia.

TrailorPark-Kaskiksessamme oli tänään tarjolla Jaloviina-omena-hunaja
marinoitua mozarella-kalkkunaa, Jaloviinassa haudutettujen kasviksien ja
Jaloviina-tomaattipastan kera. Viininä sommelierin suosituksen
mukaisesti jahdin valkoviini.

Kipparimme sai miellyttävän herätyksen salongissa viime yönä kun
vihannesverkoissa ollut muovipussillinen papuja päätti lähdön hetken
olevan. Mukavasti +30 asteessa kypsyneet herkut olivat muuttuneet tuhdin
hajuiseksi liemeksi ja muovipussin pettäessä mädäntynyt papusuihku oli
valmis. Siitä on hyvä ponnistaa uuteen päivään. Papupussi sai aikamoisen
viimeisen retken, kun atleettinen kipparimme viskaisi sen pienessä
harmistuksen puuskassa ruorimiehen korvan vierestä taivaisiin.
Arveltiin, että pussi menee niin korkealle, että se ehtii jäätyä ennen
putoamista alas.

Yövahdissa M. Hongell alkoi vahvasti epäilemään H. Saaren
tuohtumustilaa, ympäriltä kuului nimittäin tasaisin väliajoin selvä
tuhahdus. Selvisi että Herman olikin tapansa mukaan iloinen kuin uudet
polvarit saanut match race-purjehtija, tuhahdukset johtuivatkin
delfiiniparvesta joka oli valinnut aluksemme yölliseksi
leikkikentäkseen. Varttitunnin nämä veijarit meitä viihdyttivät. Veikeän
näköistä kun plankton valaisee delfiinin vanan sen syöksähtäessä kohti
venettä, heikkohermoisempi saattaisi luulla torpeedon olevan matkalla.
Aiemmin päivällä näimme myös toisen delfiiniparven mutta epäilys on
suuri, että kyseessä on Särkänniemessä aktiiviuransa viettänyt porukka.
Sen verran näkyivät välttelevän Suomen lipun alla purjehtivaa alustamme.
Eivät onnettomat tienneet miehistön olevan täynnä eläinystävällisiä
turkulaisia.

Terveisiä kaikille ja kiitos lukuisista viesteistä, harmi ettei
vastauksemme tule perille. Länsirintamalla ei mitään uutta, miehistö voi
hyvin ja yrittää kelluttaa hodarikojun mahdollisimman nopeasti kevyen
tuulen läpi. Lähin oman luokan vihollisvene on vaatimattomat 650nm
meidän takana.. koitetaan repäistä ero 800nm ennen maalia, niin onpahan
joku tavoite.


--
Seppo Pajari

Jumalan terve!

Taas saatiin tuulta. Päivä on kulunut alamäkeen mennessä. Keskustelua on syntynyt siitä kuinka etelään ja kuinka pitkälle. Lämpötila on veneessä sisällä yli 30 astetta ja ulkona saman verran, sen puolesta etelään ei pitäisi mennä. Mutta tuulet löytynevät sieltä.

Sen verran alkaa olla jännäkakkaa huosuissa, että hydrogeneraattoria eli hyrrää ei enää käytetä vaan ladataan koneella. Lisäksi olemme yhteistuumin panostaneet sisäfileen syöntiin, koska huomasimme, että se on painavinta lihaa. Myös giniä löytyy sen verran, että sitä tulee tuhota. Joka tapauksessa kaikki on juotava, koska periaatteessa St Lucialle ei saa omia pussikaljoja viedä. Osa miehistöstä mietti hieman pershieltä haisevien tsekkien uhraamista Ahdille, kuin myös puolet hammasharjasta. Tulimme kuitenkin siihen päätökseen, että kilpikonnat ja muut merenelävät eivät halua kalsareita silmille, kun tuolla uiskentelevat.

Ympäristöystävällisyys on mennyt pitkälle. Olemme miettineet, että miksi kalaa ei tule, vaikka siimat ovat olleet vedessä jo monta vuorokautta. Tänään lopulta tarkastimme tilanteen ja huomasimme kalojen iloksi, että viehe ja koukut ovat irronneet ja vedimme perässämme pelkkää lyijypainoa. Taikauskoisina purjehtijoina uskomme,että kaikella on tarkoituksensa, joten päätimme olla kalastamatta nyt ainakaan vähään aikaan.

Päivällä kannelle ilmeistyi Herman Jesus Saari, jonka erikoisominaisuutena on kuulemma ajaa veneitä vetten päällä.

Dinnerin vetovastuussa olivat jälleen Mansikka&Björk jotka päättivät tehdä toisinnon suuren suosion saaneesta pippurikastikkeesta. Kylkiäisinä oli yllättäen Atlantin sinivedessä riiputettu riisi, hunajalla glaseeratut, uunissa haudutetut vihannekset, sekä pippurilla ja suolalla hierottu sisäfile talon valkosipulivoilla. Kaikki salongin räppänät tulee sulkea pihvien paistamisen ajaksi, jotta pannun pinnan saa tarpeeksi kuumaksi.. Siihen kun yhdistää päällä olevan uunin ja vieressä keittyvän riisin, niin lopputulos on +45 asteen sisälämpötila. Tälle päivälle on suunniteilla omenassa haudutettua lintueläintä lisukkeineen, mutta siitä varmaan tuonnempana.

Yö on kulunut yllättäen mukavassa tuulessa, squallien tarjotessa meille lisää hevosvoimia. Ennuste näyttää, että uusi keli painuu etelään odotettua nopeammin, emmekä luultavasti pääse siihen kiinni viikonloppuna, joten pikkuhiljaa alkavat karata ajatukset veneen uudesta ylitysennätyksestä sekä itsenäisyyspäivänä maaliin saapumisesta. Toiveena on, että keli kevenisi kaikkialla ja pääsisimme purjehtimaan edes loppumatkan samoissa tuulissa isompien veneiden kanssa, niillä toki riittää polttoaine ajamaan pläkästä loppumatka maaliin meillä ei.

Paskan turahdus.

Ja tuskan parahdus.

Yö sujui mahtavasti spinnulla +20kn luukuttaen, harvinaisesti ilman
yhtään broachia ja mustia mörköjäkään ei piirtynyt taivaan rantaan
poikkeuksellisesti ollenkaan. Tunti ennen aamun valkenemista tuuli
keveni selkeästi, mutta hieman hämäävästi puhaltaen aina välillä 15kn..
luulimme edelleen olevamme uudessa sääsysteemissä kiinni ja päätimme
ajella rhumblinen tuntumassa kohtuullisen länsipainotteisesti.
Puolenpäivän jälkeen tuulen vakiintuessa 6-10kn totesimme, että olemme
tippuneet pois lounaistuulista ja rintama on mennyt nopeammin kuin
mikään ennustus arveli. Ei tässä mitään ennustajia olla, minkäs teet kun
lunta sataa Las Palmasissa.

Iltapäivällä kokeilimme kaikkea pitääksemme hodarikojumme liikenteessä,
nostettiin haavi taivaalle, kokeiltiin sitä normaalisti skuutattuna ja
spiiralla, rikottiin ainoa järkevän mittainen spinnupuomi (korjattiin
myös) ja todettiin Anssin muistikuvien olleen oikeassa, että perinteinen
light-spinnu on aina nopeampi, mikäli haluttu suunta on alle 30 astetta
myötätuulesta.

"Hieman" kilpailuhenkisen miehistömme hermot olivat melkoisen
koetuksella, koska olimme henkisesti valmistautuneet kunnon takamyrskyyn
ja viisi päivää kestävään kunnon luukutukseen. Iltapäivällä tehdyn
damage reportin jäljiltä totesimme, ettemme voi mitään nopeampien
veneiden uuden systeemin kyydissä pysymiselle ja jiippasimme kohti
etelää minimoidaksemme vahingon. Tarkoitus on ajella pieni ala-banaani,
päästä kiinni seuraavaan systeemin itätuuliin ja kääntää sen jälkeen
kohti veskaa, takanamme suuri pläkä valtaa pohjoisen ja yritämme olla
ajoissa 20N eteläpuolella.

Vaikkei tälläistä lomapurjehdusta pitäisi ottaa niin vakavasti, niin
sanonta "purjeveneessä olet jo perillä" ei varsinaisesti päde pläkässä
1000nm maalista, vihollisten raapiessa etumatkaa isopurjeen
lätkyttäessä. Olemme todenneet, että alle 10kn myötuuli alkaa olla
purjehduskelvotonta Atlantilla, 20kn ihan kohtuullinen ja 30kn herättää
hymyä ruorin takana.

Vastoinkäyminen koettiin myös veneen sisällä kun vessa alkoi tökkimään.
SenSei sai kuitenkin paskiksen jotenkin toimimaan niin että ämpäriä (ei
vielä) tarvinnut kaivaa esiin.

Tänään nautimme ravintolatason illallisen pippuripihvin,
valkosipuli-chiliöljyssä glaseerattujen uuniperunoiden ja
hunaja-sinappi-rommi-pippuri-kerma kastikkeen kera. Tämä nostatti
kaikkien mielialaa. Tätä kirjoittaessa tuuli on hitusen yltynyt ja
päästään taas jotenkin eteenpäin lighti-spinnulla.

Muistutus vielä kaikille mussukoille siellä loskan keskellä että viestit
täältä eivät jostain syystä mene perille mutta tänne tulee kyllä(kai).

Noin kello 05.00 UTC saimme näkyviin toisen veneen (50-60ft) styyrpuurin
puolella, joka aamun sarastaessa oli aivan keulamme edessä.. tästä
meidän viiden hengen (viidellä sm-mitali) kilpailuhaluton
lomapurjehdusjoukkueemme hieman innostui ja 12.00 UTC voimme todeta
olevamme kyseisen veneen ja St. Lucian välillä. Niin kuin joku viisas on
todennut, sateen jälkeen aurinko paistaa. Katsotaan mitä viikonloppu tuo
tullessaan.









--
Seppo Pajari