ITSENÄISYYSPÄIVÄ

6ti 12 2011 Pohjan pesua

Yöllä hieman koneistettiin, mutta myös purjehdittiin coden voimin. 4-8 solmun avotuuli kuljetti mukavasti venettä codella, apparentti tuuli kasvaa sopivasti kun tuulikulma on oikea ja purjeet trimmattu tarkalleen. Edelleen peltigenoa Volvolla on lämpenemisongelmia, kuten miehistölläkin aika-ajoin. Yön aikana vuorot hieman sekoittuivat. Kalle oli ajanut aamuyön ja Sepon tultua viideltä ajoon hän ei herättänyt seuraavaa vahtia, näin aamulla kuuden vaihdon yhteydessä ei tapahtunutkaan mitään. Jussin herätessä salongista oma-aloitteisesti seitsemältä, olivat takakajuutat miehitetty ja kippari kuorsasi sitloodassa. Tuulikulmaa ajava autopilotti hoiti tehtävänsä valittamatta. Tosin tuulen suunnan muuttumisesta ilmoittava piipitys välillä hieman häiritsi takakajuutoissa nukkuvia.

Tuulia ei oikein voi kehua tänä kauniina ja lämpimänä Suomen itsenäisyyspäivänä. Ne ovat vaihdelleet 1 ja 8 solmun välillä, onneksi sentään meidän kulkusuunnalle edullisesta noin 60 asteen kulmasta, jolloin pienikin tuuli saa Lucky Ladyn liikkumaan. Päivä oli todella lämmin, varjossa kymmenen aikaan aamulla oli jo +35 astetta ja poikkeuksellisesti vietimme oikeastaan koko päivän auringossa. Keho alkaa siis ilmeisesti jo tottua lämpöön, kun tuskainen kuumuus ei enää niin vaivaa. Tänään myös ensimmäistä kertaa miehistö on päässyt sen verran läheiseksi, että selät on rasvattu 50 aurinkovoiteella ensimmäistä kertaa. Tänään tosin oli myös ensimmäinen päivä kun selät, tai ainakin (Jussin) selkä on palanut.

Juhlavalla itsenäisyyspäivän aamiaisella esiintyivät Sotiemme veteraanien pojat, Kalle ja Seppo (vrt Matti ja Teppo) esittäen jo seilauksella tutuksi tulleita korsulauluja kuin esim. Elo tää juoksuhaudoissa on. Esitys on nauhoitettu, joten sitä voi mahdollisesti myöhemmin tiedustella tiimiltämme. Kappaleen on seuraavakin polvi jo oppinut ja välillä voi kuulla heidänkin viheltävän tätä mennyttä ikivihreää. Seuraavaksi Kalle yrittää siirrättää laulumaat lämpimille ja siirtyä kappaleeseen ”Oi Honolulu, siellä olla saa kuin  Zulu….”. Valitettavasti tätä vaan ei löydy veneen levystöstä. (Kiitos Jobsille IPodista)

Iltapäivällä tuulen tyynnyttyä lähes kokonaan päätimme pitää pienen uimatauon ja samalla pestä ja tarkistaa veneen pohjan, jotta viimeiseen rutistukseen kaikki on varmasti kunnossa. Peräsimestä roikkui siimaa, joka ilmeisesti on eksynyt jossain kalastusyrityksessämme hieman väärään paikkaan. Myös korvatulppa ja levää löytyi peräsimen liepeiltä veneen uidessa hieman peräpainoisena. Las Palmasissa sukeltajat pesivät veneen pohjan ennen lähtöä ja se oli edelleen siistissä kunnossa. Vauhtihan on ollut kovaa, joten mikä siihen nyt olisikaan ehtinyt kiinnittyä? Pientä leväkasvua oli vesirajassa mutta se oli nopeasti pesty pois karhunkielellä kipparin pitäessä kannella haitähystystä. On muuten aika hieno tunne uida kirkkaassa auringon paisteessa noin 5 kilometriä syvässä vedessä. Vesi on todella kirkasta ja lämmintä täällä. Tämän pienen tehohetken jälkeen jatkoimme taas matkaa isopurje lepattaen.

Itsenäisyyspäivän kunniaksi oli tarkoitus tehdä illalliseksi viimeinen liha-ateria mutta kipparin aukaistessa vakuumipakkauksen, ihmetteli miehistö kannella että räjähtikö septitankki. Hirveä haju tästä puoliksi vielä jäässä olleesta lihapakkauksesta tuli aukaistaessa. Lihat päätyivät kalanruuaksi ja Kalle pääsi toteuttamaan itseään aikaisemmin perinteikkääksi muodostuneen kala-simpukka pastan kanssa. Ruokajuomaksi Las Palmasin Huttusta (luulimme ostaneemme hyvää valkoviiniä, mutta Las Palmasin pultsaritkin näyttivät nauttivan sitä).

Koko päivän olemme yrittäneet myös kalastaa mutta, nyt kun veneen vauhti on sellainen, että kalan voisi saada kannelle, ei ole tärpännyt. Lienevätkö kalat pelästyneet dynemaperuketta vai omatekoista viehettämme? Veneen ympärillä on kyllä kaloja hypellyt, muitakin kuin lentokaloja, joten aivan kuollut meri ei varmasti ole. Yhden uuden lintulajin olemme tänään myös havainneet. Kyseinen lintu on vielä tunnistamatta mutta 2-3 metrin siipien kärkiväli enteilee jotain Albatrossin suuntaista. Meressä nähtiin myös jokin mustavalkoinen sukeltava luontokappale, mutta sen tunnistaminen ei myöskään onnistunut.

Tällä hetkellä tuulta on 1-2 solmua, joten taas yritämme koneistusta josko lämmöt, näin auringon lämmityksen ollessa minimissä, pysyisivät kurissa. Viestien perusteella kotisuomessa koetaan kovempaa jännitystä sijoituksista ja tilanteesta kuin täällä paikan päällä. Toki teemme edelleen parhaamme, mutta tämä uskomattoman tyyni Atlantti ei anna meille juuri vaihtoehtoja. Toivottavasti huomenna tulee luvattuja tuulia, silloin voimme päästä taas kisaan mukaan. Lucky Lady ainakin on puhtaalla pohjalla täydessä iskukunnossa viimeiselle vajaalle 200 merimailin matkalle. Vaikuttaa myös siltä että kanssakilpailijammekin ovat joutuneet turvautumaan peltigenoaan, joten lopullisten tulosten osalta pitää myös laskeskella koneella ajon määriä.