Atlantin Kaskis

Viimeiset vähätuuliset päivät ovat selvästi kiristäneet miehistön
hermoja ja hampaita. Pientä eripuraa on syntynyt niin sprayhoodin
asennosta kuin sisäfileen paistotavasta. Onneksi keskiviikko toi tuulen
tullessaan ja mieliala on kohentunut silmissä. Univaikeudetkin ovat
takanapäin kun tutut ranskalaisen asuntovaunun narinat ja paukkeet sekä
hydrogeneraattorin murina on saatu takaisin.

Konkreettisin merkki tästä korkeasta mielialasta koettiin eilen illalla
kun Herman Mansikka ja Anssi Björk intoutuivat kokkaamaan kelpo
illallisen. Tuntien operoinnin jälkeen sitloodan illallissaliin
tarjoiltiin atlantin sinivedessä keitettyllä riisillä höystettyä kuivaa
valkoviinikalkkunaa vihannespedillä, kera rommissa liekitetyn ananaksen.
Pikantin lisän toi talon naughty-majoneesi. Juomana somelier Vane
Tempestin suosittelemaa valkoviiniä. Allekirjoittanut pääsi ensimmäisenä
nauttimaan näistä delikaateista, jonka jälkeen vapautin seinsei-Sepon
illallispöydän kuljettajan roolista. Loppuruokailu siis kuljettiin
spinnulla Mikko "smooth hands" Hongellin silkkihansikkaiden
komennuksessa 8-10 solmua. Tämä oli vastuullinen tehtävä johon
suhtauduin asian vaatimalla vakavuudella. Ilmassa nimittäin leijui
jatkuvasti riski että Atlantin Kaskiksen kynttiläillallinen muuttuu
kiinalaiseksi noutopöydäksi. Näin ei tietenkään käynyt vaikka yhden
puuskan innoittamana onnistuin sijoittamaan sir Saaren valkoviinit hänen
reisilleen. Ruokailun jälkeen oli aika heittää silkkihansikkaat naulaan
ja nostaa illallissalin vauhti 11 solmuun. Tämä tietysti Tomppe
Johanssonin tapaan paljain käsin. Ilman väkivaltaa ei kuitenkaan
tämänkään yön spinnajosta selvitty. Muuan lentokala alkoi haastamaan
riitaa lentämällä suoraan allekirjoittaneen alaleukaan kesken surffin.
Vene pysyi kuitenkin lapasessa eikä käsirysyä sen koommin jatkettu.
Vastapuoli joutui hetken räpikömään sitloodan lattialla ennenkuin
nyrkkeilytuomari H. Saari totesi lentokalan voittaneen teknisin pistein,
ja päästi tämän takaisin elementtiinsä.

Illalla saimme myös hieman tulos- ja sijaintitietoja haltuumme.
Luokkavoitto alkaa olemaan pikkuhiljaa jo varman puoleinen, koska eroa
toisena olevaan on urakoitu vaatimattomat 517 mailia. Tämä on
purjehduskilpailuissa jo jonkinmoinen johtoasema. Tuo ero on noin
puolitoista kertaa Gotland Runtin pituus, tai Turusta Saksaan
purjehdittava matka.
Kokonaiskilpilussa tilanne onkin kärjen suhteen tiukempi. Nyt kuitenkin
miehistö on hyvin syönneenä ja levänneenä valmis aloittamaan
kovatuulisen ja armottoman loppukirin kohti St Luciassa sijaitsevaa
maalia. Jäljellä on noin 1000 mailia ja tavoite juhlia itsenäisyyspäivää
ainakin osittain kuivalla maalla.

Ha de bra!

Mikko



hengittt