Toissapäivänä havahduin paluulentoni Suomeen lähtevän jo yhdeksän päivän päästä eli puolet matkaan varatusta ajasta oli jo käytetty emmekä olleet edes saavuttaneet puoltaväliä matkasta alun tyvenien takia. Uuden lennon varaaminen sinällään ei ole ongelma, mutta aikatauluni oli suunniteltu alkavan pikkujoulukauden ympärille. Laitoin korvalappustereoihini soimaan Eye of the Tigerin ja aloitin taistelun glögin ja piparin puolesta.
Päivällä otimme merivesisuihkun ämpärillä veneen peräkannella. 28-asteinen merivesi mukavasti auringon paahtaessa kirkkaalta taivaalta. Anssin suihkutellessa pesuämpärit huuhtoutuivat aaltojen mukana mereen. Jatkossa joutuisimme käyttämään peseytymiseen kattiloita. Allekirjoittanut oli kuitenkin salaa asiasta hyvillään, sillä saimmehan muutaman kilon painoa pois, joka auttaisi pikkujouluihin ehtimisessä.
Aikaisemmin ajoimme yöt kolmen tunnin vahdeissa, mutta olosuhteiden pakosta aloin tekemään uutta järjestelyä pikkujoulukauden pelastamiseksi. Sain suostuteltua Anssin mukaan ”Yölinjaan” eli ajamaan koko yön läpi, jotta voisimme piiskata enemmän vauhtia veneestä. Dufour 385 on kelpo perhevene, mutta ei kuitenkaan mikään kilpavene. Saimme kuitenkin Lucky Ladyn kiitämään aalloilla yli kymmenen solmun vauhtia, mutta rytinä ja pauke oli kova. Meno tuntui sorarallin ajamiselta asuntoautolla. Karavaani kulki ja koirat haukkuivat. Aamulla huomasimme kippari Sepon sängyssä suurehkon ruskean läiskän. Epäilin taisteluni menneen liian pitkälle Sepon hermoille. Myöhemmin selvisi kyseessä olleen vain hedelmäkorista tippuneen banaanin.
Seuraavana yönä jatkoimme Anssin kanssa Yölinjassa. Päätin kohottaa taistelutahtoa haastavissa olosuhteissa. Talvisodan henkeä tarvittaisiin kamppailun voittamiseksi pikkujoulujen puolesta, niinpä laitoin Korsuorkesterin reipasta humppaa soimaan veneen ulkokaiuttimiin. Musiikki tuskin lisäsi vauhtiamme, mutta Anssi ei ainakaan uskaltanut torkkua, koska ei ollut varma mitä muuten saattaisin keksiä. Allekirjoittaneen ja Anssin yöllisillä vahtivuoroilla oli lähes joka yö puhjennut trooppinen kaatosade eikä kyseinenkään yö ollut poikkeus. Lanseerasimme Yölinjan tunnuksen: ”If it’s not raining, were not sailing”.
Aamulla saimme uutisen, että taistelumme oli vienyt meidät luokkamme johtoon tasoitetussa ajassa ja suorassa ajassa edellämme oli ainoastaan Englantilainen Swan 44 Nayaminayami, mikä oli kuitenkin toissijaista pikkujoulujen rinnalla. Pävällä nautimme lammaspataa auringonpaisteessa veneen kannella ja vaikka tunnelma oli mukava edessä siintävä pläekä kuitenkin edelleen huoletti minua. Tulevat päivät muodostunevat vedenjakajaksi pikkujoulukauden kannalta.
Mikko
-- Seppo Pajari, s/y Lucky Lady, spajari@ocens.net, telephone +358400711959
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti