Sadetta ja vastatuulta on riittänyt alkumatkallamme sen verran, että
Atlantin ylitys kivassa ja lämpimässä myötätuulessa kuulostaa pelkältä
myyntipuheelta. Paikallisista, rajuista sadekuuroista reippaalla
tuulella on nautiskeltu monena yönä likomärkinä, sentään täydet pläkät
squallien välillä ovat tuoneet vaihtelua purjehdusnautintoon.
Torstai-aamuna Heini ja Anssi bongasivat Willyn aivan liian lähellä
venettä. Jonkinmoisena luontoihmisenäkin tunnettu Heini alkoi pohtia,
kuuluuko valaspyssy veneen vakiovarustukseen. Valitettavasti ei
kuulunut. Ovathan kyseiset eliöt ainakin legendojen mukaan jopa
kaataneet veneitä... toivottavasti pysyvät jatkossa kauempana, ettei
ajeta Willylle kuhmua päähän!
Yksi tyyni korjauspäiväkin on ehditty jo pitää. Tuulta oli sen verran
vähän, että otimme peltigenoan käyttöön ja ajelimme mahdollisimman
joutuisasti länteen, jotta välttyisimme useamman päivän pläkältä. Päivä
tuli siinä mielessä tarpeeseen, että startissa käytetty haavi oli
repinyt keulapuomin kolmesta kiinnikeruuvista kaksi poikki, jotka nyt
vaihdettiin uusiin. Samoin asennettiin antenni ja tehtiin muita
huoltotoimenpiteitä jatkon tuulia ajatellen.
Perjantain vastaisena yönä tuulenvire löytyi ja merten Mad Max kulki 8
kn tuulessa 6,5 kn meren pinnan ollessa rasvatyyni. Aamuun mennessä
rytisi jo enemmän ja heräsimme kipparin ajellessa 25 kn sivutuulta
Codella. Jossain vaiheessa dynemaa olevan fallin kuori petti lukolta ja
seurauksena oli tiivistahtinen aamujumppa rätin alas saamiseksi. Se
onnistuikin ja purje pysyi ehjänä.
Tuosta aamusta alkoi meidän viikonlopun vietto, joka on ollut sieltä
raskaammasta päästä ja jatkuu edelleen. Kelin kevennyttyä kirjoittelemme
lisää!
--
Seppo Pajari, s/y Lucky Lady, spajari@ocens.net, telephone +358400711959
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti